Tiistaina siirryimme lyhen matkan Jurmosta Utöseen. Enpä ole koskaan rantautunut mihinkään yhtä idylliseen ja suloiseen paikkaan kuin Utö. Saarella on muutamia taloja vieri vieressä, rehevä luonto ja rannalla on lukuisia pieniä venevajoja. Komea Suomen vanhin majakka hallitsee näkymää taustalla. Saari on puolustusvoimien tukikohta, mutta nykyään jo aika avoin. Ennen suljettuja alueita oli pienellä saarella paljonkin, mutta nyt pääsee kulkemaan jo ihan majakallekin. Kävimme kaupassa, pakkasimme repun ja lähdimme majakan juureen piknikille.

Utössä on pieni kauppa, joka saa Rosalan kaupan ohella täydet pisteet. Siellä ei ollut yhtään syömäkelvotonta vihannesta tai homeista hedelmää. No, leivät olivat pari päivää vanhoja, mutta aina ei voi vaatia täydellisyyttä. Valikoimat ovat tietenkin suppeat, mutta jotain pientä saimme piknikille mukaan. Maisemat piknikillä olivat hulppeat.

Illalla päätimme tehdä lettuja. Koska kaupasta ei löytynyt vehnäjauhoja, jouduimme tekemään ne valmispussista. Lettujen täyte muodostui periaatteella mitä kaapista ja kaupasta löytyy. Jälkkäriletut menivät itse tehdyn raparperihillon kanssa.

Suolaisten lettujen täyte

1 prk tonnikalaa
1 prk raejuustoa
1/2 kurkku
1 valkosipulin kynsi
4-5 rkl valmista juustodippikastiketta

Kuutioi kurkkú ja hienonna valkosipuli. Sekoita kaikki ainekset.

Myös Utöseen pääsee yhteysaluksella, ja majoitusvaihtoehtoja löytyy. Utössä toimii hotelli vanhassa armeijan rakennuksessa. Itse rakennus on ulkoa hirveä, mutta sen historian tietäen paikka on kiinnostava. Hotelli on avannut rantaan uuden vierasvenelaiturin, joten veneilijöiden asemat paranivat kertaheitolla. Suosittelen lämpimästi vierailua Suomen viimeisellä laidalla.

www.uto.fi