Olen viihtynyt kauhan varressa lapsesta saakka. Äitini on aina ihmetellyt, mistä olen ruoanlaittotaitoni ja kokeilunhaluni perinyt, mummulta ehkä, häneltä en kuulemma ainakaan. Joka tapauksessa torppamme köökissä syntyy jos jonkinmoista makuelämystä kasviksista ja kalasta. Lihaa tai kanaa en syö – enkä siis valmista. Perheeseemme kuuluu lisäkseni mies ja koira.

Ruoanlaittofilosofia

Ensinnäkin: kaikkea pitää kokeilla. Mikään ei ole hauskempaa, kuin löytää kaupasta joku uusi ruoka-aine, maistella ja haistella sitä ja kokeilla valmistaa siitä ruokaa. Reseptejä yleensäkin käytän harvoin, suurin osa tämän blogin ruoista on siis omiani. Mikäli toisen reseptiä on käytetty, annan luonnollisesti kunnian sille kuuluvalle ja kerron lähteen. Eniten imen vaikutteita ravintoloista, joissa käynti on osa harrastustani.

Käytän harvoin eineksiä tai puolivalmisteita. Vannon kunnon mausteiden nimeen, ja valitsen aina laadukkaat suolat, pippurit ja öljyt. Jozoa ei maustehyllyltä löydy. Kaapeistani löytyy lähes aina parmesaania, pinjansiemeniä ja erilaisia pähkinöitä, purkki- tai itse keitettyjä pakastepapuja, soija- ja teriakikastiketta, erilaisia etikoita, sipuleita ja valkosipulia, salaattisekoitusta ja tuoreita yrttejä.

Kotiviikonloppuina kokkaamme usein yhdessä pitkään ja hartaasti, teemme usein esimerkiksi itse pastaa tai sushia, myös fondue kuuluu hitaan illan herkkuihin. Illallisvieraita meillä käy usein, ja silloin työnjako on selvä: minä hoidan alku- ja pääruoan, mies on jälkiruokaekspertti. Niinpä lainaan häntä silloin tällöin tämän blogin jälkiruoissa.

Viini kruunaa ruoan

Viinit ovat myös intohimoni, ja varsinkin loma-aikaan ahmin viini- ja shampanjakirjoja, ja vieraiden kanssa sitten ”oppejani” maistellaan. Se kyllä täytyy tunnustaa, että mitä pidemmälle pääsee, sen varmemmin huomaa, että viineistä ei voi koskaan oppia kaikkea – tai edes lähelle sitä. Mutta toisaalta, eipähän pitkästy. Lempimaitani ovat Ranska ja Italia, ja valkoisissa Saksa ja Itävalta. Shampanja on viinien kuningatar, ja yhteinen lempijuomamme, joskin maistuvaa on myös hyvä cava.

Haasteet ja haaveet

Tulevaisuuden haasteita on kolme. Olen päättänyt opetella haasteellisten kastikkeiden teon (kastikkeistaan kokki tunnetaan) ja laajentaa repertuaariani rakastamiini äyriäisiin. Toistaiseksi olen nauttinut niitä muutamaa kokeilua lukuunottamatta vain ravintoloissa.

Kolmas haasteeni ja haaveeni on kasvimaa. Torpassamme on iso piha, jota olen ajatellut pitkän remonttirupeaman jälkeen hyödyntää myös ruokaharrastuksessani. Aloitin syksyllä kasvimaan istuttamalla talvivalkosipuleita ja talven kestäviä yrttejä. Ja keväällä on tarkoitus istuttaa lisää kasviksia. Hyödynnän kasvimaan antimia sitten kesällä ja syksyllä resepteissä – tai sitten asia hautautuu kaikessa hiljaisuudessa.

Näillä mietteillä aloitan oman reseptipankkini keräämisen. Toivottavasti saat ideoita ja jotain uutta kokeiltavaa. Bon appétit!