Taas pohjoisessa. Matkasimme viikoksi mökille ihanan karuun Kainuuseen. Täällä kelpaa lepuuttaa kiireen hermostuttamia aivoja ulkoillen ja takan loimussa bloggaillen. Ja tietenkin ruokaa kokkaillen. Eilen sattui aivan huikaseva auringonpaiste, tänään taas järvi on hernerokkasumun peitossa. Kaunista sekin. Ja luntakin täällä on, paikka paikoin ihan muutama sentti. Uskomatonta. Koira nauttii täysillä juosten sisään-ulos-sisään-ulos-sisään-ulos-ralliaan ja kuorsaten takan edessä lämpimässä.

Kävimme eilen hoitamassa kirkonkylällä kauppa-asioita ja piipahdimme perinteiseen tapaan paikalliseen pieneen kirjakauppaan. Tein peräti kolme ruokakirjalöytöä, joista ehdoton ykkönen on Hans Välimäen Mummola. Luin sen heti illalla kannesta kanteen. Kirja on täydellinen minulle, perinteisiä suomalaisia ruokia 2000-luvulla, ja kuvat aivan mielettömän upeita. Täytyypä piakkoin värkätä pappilan hätävaraa, haukipyöryköitä ja lusikkaleipiä.

Oma mummuni on oikea mesterikokki. Tai oli, sillä nykyään ruoanlaitto alkaa jo olla iäkkäälle isoäidilleni hankalaa. Sen lisäksi, että hän kirnusi voin oman tilan maidosta, mummun bravuureja olivat erilaiset Kainuun ja vanhan kansan herkut, kuten pottupuuro, pottumaito, lihakastike, talkkuna ja hapanleivästä tehty keitto. Mummula sijaitsee joen rannalla, joten kaikki mahdolliset kalaruoat ovat edelleen mummun suurinta herkkua. Tänään varmaan piipahdetaan mummulassa, vanhanaikaisella maatilalla, joka sijaitsee tuossa muutaman kilometrin päässä. Nykyään tila on suvun vapaa-ajan käytössä.