Kertakaikkisen ihana ilma tänään! Aurinko paistaa ja on jo lämpimämpääkin. Kävin pitkällä lenkillä ja ajattelin leipoa näkkäriä - speltistä tällä kertaa. Olen näköjään hurahtanut täysin leipomiseen...

Tähänkin ruokaan innostuin vääntämään patonkia. Selasin reseptiaarteitani ja löysin patonkireseptin, jonka olen kirjoittanut ylös aikoinaan köksän tunnilla, siis vajaat 20 vuotta sitten. Sen verran on vanha resepti, että ansaitsee päästä blogiin, vaikkei kummoisia olleetkaan (verrattuna vaikka tähän fougasseen). Ruoka on toissa lauantailta, ja hyvää oli! Tuo risotto on ihanaa ja ihan helppoa. Suosittelen.

Perunarisotto

Muutama peruna
1 prk kevytkermaa
Suolaa, mustapippuria
Pala parmesania

Kuori ja pilko perunat pieniksi. Laita kattilaan. Hauduta perunat kypsäksi kermassa, noin puolisen tuntia. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää kourallinen vastaraastettua parmesaania. Tarjoa heti.

Jättikatkaravut

1 pkt jättikatkarapuja (pakaste)
4-6 valkosipulinkynttä
Muutama rosmariininoksa
Oliiviöljyä
(Suolaa)

Laita katkaravut siivilään sulamaan. Sulaminen kestää kahdesta neljään tuntia. Kuori ja pilko valkosipulit. Kaada korkeareunaiselle pannulle reilusti oliiviöljyä ja hulauta valkosipulit ja rosmariinit sekaan. Lisää sulaneet ravut ja pyörittele öljyssä hetki. Tarjoa heti.

Patonki

5 dl vettä
1 pkt hiivaa (2 pss kuivahiivaa)
1 tl suolaa
6 rkl voita
10 dl jauhoja

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Sekoita hiiva ja lisää suola. Alusta joukkoon jauhot, kunnes taikina irtoaa sopivasti kulhon reunoista. Lisää sulatettu voi. Anna kohota liinan alla noin kaksinkertaiseksi eli puolesta tunnista tuntiin.

Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilmat pois. Jaa taikina kahteen (patongeista tuli paksuhkoja leipiä, patongit voisivat olla kapeampiakin, jolloin paitsoaika lienee lyhyempi) ja leivo pitkulaiseksi leiväksi. Aseta pellille leivinpaperin päälle ja voitele munalla. Paista patonkeja 225-asteissa uunissa noin 30 minuuttia.

Olen nähnyt tämän idean joskus jossain, muistaakseni Mitä tänään syötäisiin -lehdykässä. Pidemmittä puheitta: siitä se ajatus sitten lähti.

Tämä annos suorastaan huutaa guacamolea. Mies kyllä toi kaupasta avocadoja, mutta ne olivat tietenkin raakoja. Tuo avocado-homma ottaa kyllä tosissaan päähän. Aina pitäisi ennakoida viikkoa ennen avocadon tarve, että ne ehtisivät kypsyä tarpeeksi. Kuka hoksaa ostaa tarvikkeita noin ennakoiden? Argh. En siis tehnyt guacamolea, vaan söin avocadot viikon päästä aamiaisleivillä.

Soijarouhekastikkeen voi tehdä monella tapaa, täällä on siihen toinen ohje. Teen kastikkeen aina ihan käsivaralla, joten määrät ovat suuntaa antavia. Ja siis jauhelihakastike sopii luonnollisesti tilalle, jos lihaa syö.

Tortillalasagne 

1 pkt tortillalettuja
Kourallinen mozzarellaraastetta

Ranskankermaa
Salaattia

Soijarouhekastike (määrät on noin)

2 dl soijarouhetta
1-2 rkl soijakastiketta
1-2 sipulia
4-6 valkosipulinkynttä
1 prk chilitomaattimurskaa
(Suolaa)

Kuullota pilkottuja sipuleita kattilassa oliiviöljyssä. Lisää muutama desi kiehuvaa vettä, lorauta sekaan soijakastiketta ja kaada joukkoon soijarouhetta. Sammuta levy ja anna soijarouheen turvota kymmenisen minuuttia. Lisää jossain vaiheessa tomaattimurska ja lisää myös tarvittaessa vettä. Tarkista suola.

Lado matalareunaiseen piirakkavuokaan vuorotellen tortilloja ja väliin aina soijarouhekastiketta. Jätä yksi lettu päällimmäiseksi. Ripottele päälle juustoraastetta ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Tarjoa salaatin ja ranskankerman kanssa. Tarjoiluun sopisi myös guacamole.

Onpas ollut vauhdikas viikonloppu. Olimme isäni luona Satakunnassa ja sieltä ajoimme tänä aamuna Turkuun kummitytön synttäreitä juhlimaan. Iltapäivän olen häärännyt pihalla (miksei kaikkia pihatöitä ikinä jaksa tehdä syksyllä niin, ettei keväällä tarvitsisi korjailla omia jälkiään) ja hajoittelin vielä viimeisiä lumikasoja. Jospa se lumi sulaisi täältäkin, kun 30 km päässä kukkii jo krookukset ja on ihan kevät. Höh.

Pääsiäisenä teimme yhtenä iltana lohiconfitia ja rosmariiniperunoita. Lohiconfitin ohjeen saat täältä. Rosmariiniperunoiden määriä en tietenkään enää ihan tarkalleen muista, mutta eiköhän tästä kiinni saa. Aivan upean makuisia, vaihtoehto valkosipuliperunoille. Ja siis valkosipuliperunoita emme tehneet, koska siskon mies ei tykkää valkosipulista(!).

Rosmariiniperunat

2 kg rosamundaperunoita
Tuoretta rosmariinia
Suolaa
4 dl kermamaitoa / kevytkermaa

Kuori perunat ja viipaloi ne ohuen ohuiksi viipaleiksi. Lado perunoita vuokaan ja ripottele väliin suolaa. Asettele rosmariininoksia aika ajoin niin, että niitä tulee kolmeen väliin. Jätä muutama oksa päällimmäiseksi. Kaada kerma vuokaan ja paista 200 asteessa noin tunti.

Juustofonduesta on muodostumassa meidän oma pääsiäisperinteemme. Olimme jälleen siskoni ja miehensä kanssa mökillä pääsiäisenä. Ruokalistaa pohtiessamme siskoni kysyi, että tehtäisiinkö taas sitä juustofondueta, että siitä voisi tulla perinne. Ja niinhän me teimme. Juustofondue ei tietenkään ole mitenkään kovin pääsiäismäinen ruoka, mutta väliäkös sillä. Se on aivan loistava seurusteluruoka, jota on mukava syödä ja tehdä yhdessä. Ja sopii hyvin pääsiäisen yhdessäoloon.

Juustofonduen ohjeen saat täältä. Jos kaipaa kevyempää murkinaa, niin suosittelen syksyllä tekemäämme kasvisfondueta.

Minun oli tarkoitus rakentaa koristekranssi jo joulupöytään, mutta se jäi sitten siinä joulukiireiden keskellä. Lenkillä ollessani innostuin keräämään muutaman oksan ja väkersin ihka ensimmäisen kranssini. Vältti oikein hyvin pääsiäispöydän koristeena.

Tästähän on kehkeytymässä oikein leivontablogi! Kieltämättä innostus leivontaa kohtaan on kovasti kasvanut. Mietimme kollegojen kanssa eräässä työtilaisuudessa sitä, kuinka ihmeessä ranskalaiset saavat patonkinsa maistumaan aivan erilaiselta kuin vastaavat täällä Suomessa. Missä on sen taivaallisen ranskalaisen leivän salaisuus?

Sitä en vielä ratkaissut, mutta jonkinmoisia arvailuja voisin heittää. Lainasin nimittäin siskolta leipäreseptikirjan, ja kokeilin tietenkin heti (samana iltana kuin tempaisin nuo pullat) upean näköistä fougasse-leipää. Enpä ole koskaan tehnyt leipätaikinaa näin. Se on kyllä aivan erilaista kuin "suomalainen" leipätaikina, myös koostumukseltaan. Oletan siis, että ranskalaisessakin leipätaikinassa on omat niksinsä, joita me emme tiedä.

Leivistä tuli kyllä mielettömän hyviä. Rapeita ja kuohkeita. Mutta sen verran, ainakin näin ensimmäisellä kerralla, monimutkaiselta tuntuu tuo taikinan teko, että saatan jatkossa tyytyä ihan perinteiseen versioon. Mutta jos leivontainnostus tästä kasvaa kasvamistaaan, niin varmasti teen näitä ja vastaavia toistekin.

Ohjeen mukaan taikinasta pitäisi tulla kuusi leipää. Niistä tulee sitten aika pieniä. Itse tein tästä määrästä neljä isompaa leipää.

Fougasse-leipä

3,5 dl vettä
10 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
500 g hiivaleipäjauhoja

Nypi hiiva jauhoihin, lisää suola. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja lisää taikinaan. Sekoita muutama minuutti.

Tämän jälkeen taikina työstetään, mikä siis eroaa huomattavasti tutusta vaivaamisesta. Eli taikina, joka on todella löysää, tulisi kipata pöydälle (ilman jauhoja!) ja sitä on tarkoitus nostella ja pyöritellä niin, että taikina saa mahdollisimman paljon ilmaa sisäänsä. Sitä ei siis vaivata ja painella ilmaa pois, vaan nimenomaan toisin päin. Kirjassa väitetään, että lopulta taikina irtoaa pöydästä (ilman siis niitä lisättyjä jauhoja), kunhan se saa tarpeeksi ilmaa sisäänsä. Itse tein tämän vaiheen isossa lasikulhossa, joten en osaa sanoa, irtoaako taikina lopulta pöydästä. Se siis on paljon löysempää kuin vaikka sämpylätaikina.

Työstön jälkeen taikina asetetaan varovasti kevyesti jauhotettuun kulhoon lepäämään. Taikinan annetaan kohota puolesta tunnista tuntiin liinan alla, kunnes se on noin kaksinkertaistunut.

Irrota taikina kulhosta varovasti ja aseta se jauhotetulle pöydälle. Älä vaivaa ilmakuplia pois (taas aivan päinvastainen ohje, kuin olemme tottuneet), vaan käsittele taikinaa varovasti niin, että sen ilmavuus säilyy. Muovaa taikinasta neliö ja jaa se neljään (tai kuuteen) pienempään neliöön. Vedä neliön keskelle viilto kulmasta kulmaan. Tee sen jälkeen viillon molemmille puolille kaksi viiltoa viuhakan muotoon ja venytä rohkeasti kuvan näköiseksi leiväksi. Suosittelen tekemään tämän jauhotetun leivinpaperin päällä, sillä leivät ovat niin huokoisia, että niiden liikuttelu on hankalaa. Leipiä ei tarvitse enää kohottaa uudelleen.

Esilämmitä uuni 250 asteeseen. Kuumenna pelti uunissa. Siirrä leipä nopeasti kuumalle pellille ja laita uuniin. Sumuta perään vesipilvi ja sulje luukku. Laske lämpötila 230 asteeseen ja paista leipää noin 10-12 minuuttia.

Fougasseja voi myös esipaistaa ja sitten pakastaa. Eli leipää paistetaan 6-7 minuuttia, jonka jälkeen sen annetaan jäähtyä. Jäähtynyt leipä pussiin ja pakkaseen. Ja sitten jäisenä uuniin ja 180-200 asteessa 12 minuuttia.

En testannut tätä pakastusta, mutta ensi kerralla kyllä pakastan ne, mitä ei heti syödä. Muovipussisäilytys ei tehnyt leiville oikeutta, vaan ne pehmenivät ja sitkeytyivät jo yön aikana... Eli syödään heti ja loput esipaistettuna pakkaseen, ja aina on tuoretta leipää.

Ohje: Leipää monella tavalla, Richard Bertinet