Monessa ravintolassa tarjoillaan kesäisin välikeittona tai keittiön tervehdyksenä kylmää melonikeittoa. Löysin kaupasta keltaista (!) siemenetöntä vesimelonia ja ajattelin kokeilla ihka omaa melonikeittoani. Ja olipahan muuten hyvää.

Söimme melonikeittoa eilen illalla alkukeittona, sillä en todellakaan ruennut hääräämään mitään neljän ruokalajin illallista. Alkukeitoksi tämä on ehkä liian makea tai kevyt, mutta meneehän se niinkin. Mutta siis välikeitoksi enemmänkin, tarkoitus on tarjoilla sitä vaan pieni määrä, esimerkiksi snapsilasista. Ja maailman helpoin valmistaa ja voi tehdä valmiiksi jo hyvissä ajoin jääkaappiin.

Melonikeitto

1 viipale (keltaista) siemenetöntä melonia
10 mintunlehteä
0,5 tl suolaa
1 rkl valkoviinietikkaa

Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja hurauta tasaiseksi keitoksi. Tarjoillaan kylmänä. Koristella voit mintunlehdillä.

Keittiövälineistä on tullut kirjoiteltua hyvin vähän. No, leipäkoneen hankinta sai kyllä kovasti ylistystä, ja olenhan maininnut muitakin konehankintoja, kuten kuivuri. Mutta nyt on pakko hehkuttaa niinkin arkista ostosta kuin kattilaa! Kyllä on taas ihminen onnellinen. Ostin nämä Hackmannin riemulliset kesäkattilat ja hymyilyttää aina, kun katson niitä.

Keittelin niillä tuossa viime perjantaina uusia perunoita ja ruohosipulivoikastiketta. Kattilat jotenkin huutavat sisäänsä juuri uusia perunoita. Kattilat soveltuvat myös induktioliedelle, mikä tietenkin alkaa olla jo perusvaatimus. Koneessa niitä ei voi pestä, mikä on miinus. Niinpä ne jäävät enemmän koristeeksi ja juurikin perunakattiloiksi. Mutta on ne ihanat!

Tästähän muodostuu nyt ihan pizzablogi. No, ei se mitään. Lauantaina tein toisen satsin pizzaa, ja olipahan törkeän hyvät täytteet. Joten jaanpa ne teidän kanssanne. Sunnuntaina nakerrettiin sitten jämiä pihatöiden lomassa.

Pizzapohjan ja tomaattikastikkeen ohjeet saat täältä.

Kasvispizza

2 isoa herkkusientä
Kourallinen vihreitä papuja
Kourallinen kirsikkatomaatteja
Muutama mozzarellasiivu
Tuoretta basilikaa
Mustapippuria, suolaa, oliiviöljyä

Paista pavut parilapannulla oliiviöljyssä ja mausta suolalla. Levitä tomaattikastike pizzapohjalle. Levitä sieni- ja mozzarellaviipaleet. Lisää vielä basilikanlehdet, pavut ja puolitetut kirsikkatomaatit, mausta mustapippurilla.

Pizzaa paistetaan 250-asteisessa uunissa 12 minuuttia joko pizzakivellä tai öljytyn folion päällä.

Lohipizza

Pari kourallista pinaatinlehtiä
10 keitettyä uutta perunaa
4-6 siivua kylmäsavulohta
Kourallinen vihreitä papuja
Muutama ruokalusikallinen creme fráichea
Ruohosipulia
Pecorino-juustoa

Paista pavut parilapannulla oliiviöljyssä ja mausta suolalla. Levitä tomaattikastike pizzapohjalle. Levitä pinaatinlehdet ja puolitetut perunat. Siivuta lohisiivut ohuiksi ja levitä perunoiden lomaan. Lisää vielä pavut. Laita pizzaan creme fráiche -nokareita ja levitä päälle reilusti ruohosipulisilppua. Mausta pecorino-raasteella.

Pizzaa paistetaan 250-asteisessa uunissa 12 minuuttia joko pizzakivellä tai öljytyn folion päällä.

En ikinä tee pizzaa, enkä edes tiedä miksi. Yksi syy on varmasti se, että en voi sietää sellaisia mössömäisiä pohjia, jotka ovat enemmän piirakka- kuin pizzapohjia. Ja toisaalta ehkä siksi, että lähtökohtaisesti pizza on järkyttävä kaloripommi.

Uusimmassa Olivia-lehdessä on rapean pizzapohjan ohje, ja jotenkin siitä sitten inspiroiduin. Ja tajusin myös sen, että kalorienkin määrä riippuu ihan siitä, millä pizzani täytän. Valuvat juustotäytteet voi unohtaa, ja raastettu pecorino- tai parmesaanihuntukin ihan riittää. Maku tulee muista asioista. Niinpä tein viime lauantaina parsapizzaa, ja taas hellalla on tuloillaan tomaattikastike. Tänään tehdäänkin peruna-lohipizzaa ja kasvispizzaa. Namnamnam! Investoin tänään myös pizzakiveen, joka siis on testissä pian, kunhan taikina tuolta nousee. Ja turha varmaan sanoa, että itse tehty tomaattikastike on tässä yksi avain, eli unohda ketsupit ja muut vastaavat pizzasta.

Pizzapohja (1 isohko tai kaksi pienempää)

1,5 dl vettä
15 g tuorehiivaa
0,5 tl hienoa merisuolaa
1 tl sokeria
3 dl durumjauhoja
3 rkl oliiviöljyä

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja sokeri. Vaivaa jauhot joukkoon pikkuhiljaa ja kaada vielä oliiviöljy. Alusta taikinaa vähintään 5 minuuttia. Anna kohota liinan alla tunti.

Painele taikinasta ilmat ja kauli tai taputtele käsin pyöreä pohja, paksuus hieman alle puoli senttiä. Aseta pohja joko oliiviöljyllä voidellulle foliolle tai pizzakivelle. Täytä ja paista pizzaa 250-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia.

Lähde: Olivia-lehti

Tomaattikastike

5 tomaattia
Reilu loraus oliiviöljyä
2-4 valkosipulin kynttä
1-2 tl sokeria
1 tl suolaa
Muutama basilikanlehti
Mustapippuria

Kaada oliiviöljy kasariin. Pyrittele valkosipuliviipaleita hetki öljyssä. Lisää tomaattilohkot ja anna kastikkeen kiehua hiljalleen puolisen tuntia, eli kunnes tomaatit ovat murskautuneet ja neste osittain haihtunut. Mausta.

Täyte-ehdotus

Kourallinen rucolaa
2 isoa herkkusientä
Kourallinen kirsikkatomaatteja
Muutama vihreä ohut parsa
Muutama mozzarellasiivu
Kourallinen basilikanlehtiä
2 rkl raastettua pecorinojuustoa
Mustapippuria

Paista parsat parilapannulla oliiviöljyssä ja mausta suolalla. Levitä tomaattikastike pizzapohjalle. Levitä rucolat, sieni- ja mozzarellaviipaleet. Juusto kannattaa laittaa täytteiden alle, niin pizza on huomattavasti näyttävämmän näköinen. Lisää vielä parsat, basilikanlehdet ja puolitetut kirsikkatomaatit, mausta mustapippurilla ja pecorinolla.

Pizzaa paistetaan 250-asteisessa uunissa 12 minuuttia.

Olimme työporukalla viettämässä virkistyspäivää Fiskarsissa ja päivän päätteeksi menimme suklaatastingiin. Olen ollut toisenlaisessa suklaatastingissä kerran aiemmin, ja tämä uusi kokemus oli huomattavasti mielenkiintoisempi. Aiempikin oli kyllä hauska, siinä testailtiin eri suklaita viinien kanssa. Mutta nyt saimme erittäin tuhdin tietopaketin suklaasta ja maistelimme erilaisia suklaita ja aivan mielettömän hyviä käsintehtyjä praliineja (vähän kuin konvehteja). Omasta mielestäni nämä voittivat niin Chjokon (otimme muuten hääkarkkimme Chjokosta) kuin Pienen suklaatehtaankin tuotokset, vaikka nekin ovat hyviä. Tämän tastingin jäjesti Petris eli Petri Sirén.

Maistelimme erilaisia tummia suklaita eri maista, ja makuerot olivat huimia. Oma suosikkini oli madagasgarilainen suklaa, joka oli huomattavan marjainen, jopa kirsikkainen (siis ilman mitään mausteita, ihan pelkkä suklaa) ja hieman hapokas. Ja praliineista huikein oli juuri tästä madagasgarilaisesta suklaasta valmistettu vadelmapraliini. Suosittelen suklaatastingia Petrisillä ehdottomasti. Tylsää on tietenkin se, että tasting onnistuu vain ryhmille (min. 6 hlöä).

Kirjoittelin Petrin esityksestä ylös muutamia mielenkiintoisia asioita suklaasta. Kas tässä:

- Suklaa valmistetaan kaakaomassasta, kaakaovoista, sokerista, aidosta vaniljasokerista sekä lesitiinistä. 
- Valkosuklaassa ei ole kaakaomassaa, vain kaakaovoita.
- Sekä kaakaomassa että kaakaovoi saadaan kaakaopavusta, ne eritellään ensin kaakaopavusta ja yhdistetään taas uudelleen, kun suklaamassa valmistetaan.
- Suomessa ei kirjaimellisesti valmisteta suklaata (suklaamassaa), vaan kotimaiset suklaat tehdään tästä valmiista suklaamassasta, joka siis on tuontitavaraa.
- Hienoin ja kallein kaakaopapu on lajike nimeltä criollo.
- Suurin osa kaakaopavuista (noin 70 %) tulee länsi-Afrikasta.
- Kaakaovoi on kalleinta elintarvikerasvaa, mitä on olemassa.
- Halvimmissa suklaissa kaakaovoi on korvattu jollain muulla, kuten kookosrasvalla.
- Kaakaovoin sulamispiste on 36 astetta, minkä vuoksi suklaa kirjaimellisesti sulaa suussa. Mikäli suuhun jää rasvainen maku tai "rasvakerros", kertoo se huonolaatuisesta suklaasta, jossa kaakaovoi on korvattu jollain toisella (johtuukohan tästä, etten kerta kaikkiaan pysty syömään Kinder-munia?).
- Suklaan kaakaoprosentti kertoo, mikä on suklaan kaakaopitoisuus. Tummissa suklaissa kaakaota on paljon (70 % tuntumassa), maitosuklaan pitoisuus on yleensä 36 %. Loput maitosuklaasta on siis maitoa. Tummat suklaat voivat korkeasta prosentistaan huolimatta olla hyvinkin pehmeitä, sillä itse maku riippuu loppujen lopuksi kaakaomassan ja kaakaovoin suhteesta.
- Kuten viineissä, myös suklaissa kaakaopapujen kasvumaa, ympäristö, lajike, ilmasto jne. vaikuttavat suklaan makuun hyvinkin paljon.
- Venezuela on kaakaonviljelyn Champagne.