Antiikin Kreikan mytologia, olympialaiset, helle, ilmansaasteet ja kreikkalainen salaatti. Mutta miltä Ateena näyttää talviaikaan?

Viisi tyttöä, viisi kokonaista päivää tammikuun ensimmäisinä viitenä päivänä. Ateena on loistava kohde talvella, sillä poissa ovat huhut turistivirroista sekä järkyttävät ilmansaasteet.

Liikkuminen

Ateena on helppo ottaa haltuun jalkaisin ja kartan avulla. Vuoden 2004 kesäolympialaisiin kunnostettu metro on myös helppo ja edullinen tapa liikkua. Sillä pääsee myös Eleftherios Venizelosin lentokentältä keskustaan, matka maksaa viitisen euroa.

Taksit ovat erittäin halpoja ja alle viidellä eurolla pääsee jo hyvän matkan kaupungin sisällä. Hinnan voi sopia etukäteen tai pyytää kuskia laittamaan taksamittari päälle. Jälkimmäisellä matka tulee halvemmaksi. Käytäntö vaihtelee, toiset kuskit ottavat autoon viisi matkustajaa, toiset eivät.

Ruoka ja juoma

Kreikkalainen ruoka ei esittelyjä kaipaa, mutta mainittakoon, että matkaseurueemme ei onnistunut saamaan mussakaa talviaikaan. Paikallisen tavernan omistaja kertoi, että munakoisot eivät ole talviaikaan maukkaita, joten mussakaa ei pidä syödä, vaikka sitä jossakin tarjottaisiinkin. Myöskään tomaatit eivät talvella ehdi kypsyä raikkaan maukkaiksi. Mutta paikallisten suosimissa tavernoissa ruoka on kuitenkin taivaallista. Ei kannata nälän kurniessa valita ensimmäiseksi vastaan osuvaa ravintolaa, joka mainostaa itseään aitona perheravintolana ja joka näyttää mitä idyllisimmältä. Parhaat tavernat ovat niitä, joihin turistit eivät löydä. Sivukuja ja vaatimaton sisustus ovat vinkkejä makunautintojen löytämiseen.

Perinteisesti pöytään tilataan useita ruokalajeja, jokainen voi kerätä omalle lautaselleen haluamansa. Kannattaa maistaa ainakin liharuokia ja tietenkin tsatsikia. Ruoat tuodaan pöytään sitä mukaan, kun kokki saa niitä valmiiksi. Kreikankielinen puheensorina tekee tunnelmasta rennon. Edullinen talon valko- tai punaviini tarjotaan perinteisestä keltaisen tai punaisen värisestä metallikannusta tavallisissa juomalaseissa.

Lounaaksi voi napata muutamalla eurolla gyroksen, joka on meille tuttu pita-kebab. Erona tosin on herkullinen maku. Aikaa saa hyvin kulumaan kahviloissa, joissa juomien yhteydessä pöytään tuodaan aina suolapähkinöitä tai jotakin muuta pikku naposteltavaa.

Kreikassa ei kannata suositella italialaista ravintolaa, mutta tämä matkakertomus kuitenkin tekee niin. Prosopa on erittäin hyvä ravintola Roufin alueella. Siellä ruoka kutkuttaa makuhermoja, sisustus hivelee silmää, samoin myös tarjoilijoiden ulkonäkö ja palvelu. Laskun yhteydessä pöytään tuodaan kreikkalaista perinnelikööriä ja omistaja kehottaa: ”juokaa koko pullo”. Saamme myös tilaamatta jälkiruokia maisteltavaksemme. Muihin kuin tavernoihin kannattaa varata pöytä. Illallinen syödään noin klo 21.

Nähtävyydet

Ateenassa historia huokuu siellä, missä historialliset nähtävyydet sijaitsevat. Yleisvaikutelmassa historian havinaa ei juuri huomaa, ja kaupunki on hyvin turkkilaisvaikutteinen.

Akropolis-kukkula, demokratian syntypaikka eli kreikkalainen Agora sekä ensimmäinen olympiastadion Panathenaïkó ovat paikkoja, joissa kannattaa ainakin käydä. Hyvin kattavan kuvan saa kaupungista, kun hyppää hop-on-hop-off-turistibussin kyytiin. Kaksikerroksisen bussin kyydistä näkee nähtävyydet sekä kuulee selostuksen 10 eri kielellä. Lippu maksaa 18 euroa.

Parlamenttitalon vahdinvaihdon ei missään nimessä kannata antaa mennä ohi silmien. Nauruhermoja voi joutua pidättelemään seuratessaan miesten jalanojennuskävelyä hullunkurisissa univormuissa. Parlamenttitalon takana on iso kansallispuutarha, jonka lähellä puolestaan on presidentin virka-asunto, jonka edessä niin ikään myös vaihdetaan vahtia.

Kaupungin yöelämän sanotaan olevan yksi Euroopan kaupunkien parhaista. Erikoinen käytäntö on, että klubeille kehotetaan varamaan pöytä. Eikä se ole ihan helppoa. Hotellimme vastaanotto tekee meille pöytävarauksen Villa Mercedekseen, jossa meidät ottaa vastaan kuusi ovimiestä, jotka ovat luultavasti valittu työhönsä pelkän ulkonäkönsä perusteella. He ohjaavat meidät pöytään, johon tuodaan ensin iso vesipullo. Koko iltaa klubilla ei sentään vettä tarvitse juoda, vaan jonkun ajan päästä tarjoilija tulee kysymään tilauksemme. Talo tarjoaa mehut ja vissyt, me maksamme vain tilaamastamme pullosta. Pikku hiljaa klubi alkaa täyttyä kaupungin kauneimmista ihmisistä, kaikki juttelevat rennon tyylikkäästi toistensa kanssa pöydissä.

Taustalla soi rauhallinen musiikki, jossa vaihtelevat 80-luvun discohitit aina jazzahtaviin rytmeihin asti. Kun kello lyö 01.30, pimenevät valot, dj pistää parhaat levynsä soimaan, baaritiskit valtaavat puolialastomat, nahkalerpakkeisiin pukeutuneet mies- ja naistanssijat. Välillä epäilyttää, olemmeko sittenkin tulleet strippiravintolaan vai yhteen kaupungin parhaista yökerhoista. Tanssilattiaa ei ole, vaan jokainen tanssii siellä, missä sattuu olemaan. Yöhön lähdettäessä panostetaan vaatetukseen. Yhdelläkään naisella ei ole pitkiä housuja jalassaan vaan jokainen on valinnut vartalonmyötäisen ja paljastavan mekon ylleen.

Alueet

Ateenalla on monet kasvot. Ostoskadut löytyvät Syntagman ympäriltä, mutta tarjonta ei ole kehumisen arvoista. Hintatason kalleus yllättää. Plákan ja Monastirákin alueilla sijaitsevat kaupat ovat turisteille suunnattuja myymälöitä, joista voi ostaa matkamuistoja. Plákan alue on aitoa vanhan ajan kreikkaa, sieltä löytää muun muassa paljon kitsiliikkeitä. ”Kulttuurien sulatusuuni” tarkoittaa huonoa aluetta nimeltä Omonia, jossa näkee vaikka minkälaista juppihippipunkkaritrokaria. Alueella ei kannata liikkua pimeällä kuin taksilla. Ateenan ”Sohoksi” kutsutaan Psyrrin aluetta. Siellä on värikäs katettu kuja, jonka varrella on vierivieressä kahviloita lämmitettyine terasseineen. Tänne ateenalaiset tulevat sunnuntai-iltapäivisin pelaamaan lautapelejä ystäviensä kanssa. Roufin alue on tehdasalue, josta on kehittymässä kaupungin cooleimpien yökerhojen mekka.

Muita vinkkejä

Viisi päivää pelkästään Ateenassa on paljon. Kaupungin ehtii nähdä hyvin lyhyemmässäkin ajassa. Me teimme myös päiväreissun läheiseen Pireuksen satamakaupunkiin, joka on maan kolmanneksi suurin kaupunki. Pireuksessa kannattaa mennä Mikrolímanossa sijaitseviin kalaravintoloihin, jotka tarjoavat kohtuuhintaan tuoreita päivän kaloja.

Ateenaan on oiva aika matkustaa talvella. Lämpötila on silloin päiväsaikaan noin 13–20 astetta, lämpiminä päivinä ulkona tarkenee jopa lyhythihaisessa paidassa. Kun aurinko laskee, saattaa tulla hyvinkin viileä, joten matkalaukkuun kannattaa pakata myös villapaita, sormikkaat ja huivi. Jotkut paikalliset kulkevat toppatakeissa, eikä tuulisina päivinä ne ainakaan varmaan liikaa ole. Meille riittivät nahkatakit. Aurinkolaseja ei kannata unohtaa kotiin. Terasseilla on lämpölamput, joten raikkaasta ilmasta tarkenee nauttia ulkona.

Linkkejä

Mainio italialainen ravintola www.prosopa.gr

Upea klubi www.villamercedes.gr

Kirjoittajan profiili

Kirsi, 25
Tärkeitä asioita matkalla: paikallisuus ja kulttuuri, shoppailu ja erilaiset aktiviteetit
Suosikkikohde: Bali
Inhokkikohde: Ruotsin risteily, kylpyläloma ja Kanariansaaret, ”paikat, joissa voi syödä suomalaista ruokaa”.