Tunkiot paljastavat historiasta sen, mitä koulukirjat eivät

Roskiksia penkovat yksityisetsivät eivät ole vain amerikkalaisten elokuvien kliseitä, vaan samanlainen tietojenetsintätapa toimii myös historian tutkimisessa. Suomalainen huippututkimusryhmä on tutkinut Niilin suistosta entisen Rooman valtakunnan alueelta löytyneitä vanhoja papyruksia, jotka oli aikoinaan heitetty tunkiolle. Ne paljastavat myös asioita, joista historiankirjoissa ei puhuta sanaakaan.

Antiikin ajan tunkiot saattavat olla historiantutkijoille ja arkeologeille ehtymätön tiedonlähde. Entisen Rooman valtakunnan alueelta Egyptistä on löydetty aikoinaan tunkiolle heitettyjä yksityiskirjeitä, erilaisia asiakirjoja, valituksia ja oikeudenkäyntipapereita, joita ei ole enää tarvittu.

– Papyrukset ovat siitä mielenkiintoisia, että ne antavat tietoa suoraan antiikista ilman historiankirjojen välikäsiä ja tulkintoja. Virallisten asioiden lisäksi saamme tietää paljon myös ajan ihmisistä, kertoo professori Jaakko Frösén, joka johtaa Suomen Akatemian huippuyksikköä, jossa tutkitaan antiikin Kreikan kirjoitettuja lähteitä.

Papyruksista saadaan usein selville myös asioita, joita ei historiankirjoissa edes käsitellä, tai kokonaan uusia faktoja. Näin kävi esimerkiksi Jordaniassa Petran kaupungista löydettyjen papyrusten kohdalla.

– Aikaisemmin kuviteltiin, että Petran kaupunki tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 551. Löysimme kuitenkin papyruksia, joissa oli päiväyksiä vuodesta 537 vuoteen 593, eikä niissä ollut mitään merkintöjä järistyksestä. Maanjäristyksen voi siis unohtaa, se ei tuhonnut Petraa, Frösén sanoo.

Veroarkistot roviolle

Papyrukset säilyvät erittäin hyvin kuivissa oloissa, kuten esimerkiksi Egyptin hiekkaisessa maassa. Vanhin tunnettu papyrus on 5000 vuotta vanha eli peräisin ajalta, jolloin pyramideja alettiin rakentaa. Kosteammistakin oloista on kuitenkin löydetty papyruksia, joita on aikoinaan yritetty polttaa.

– Papyrukset säilyivät kosteissa oloissa juuri siksi, että ne olivat hiiltyneitä. Jos niitä ei olisi yritetty hävittää, ne eivät olisi säilyneet. Hiiltyneiden papyrusten tutkiminen on meidän tutkimusryhmämme erikoisalaa, johon olemme saaneet rahoitusta sekä Suomen Akatemialta että Helsingin yliopistolta, Frösén sanoo.

Papyrukset ovat aikoinaan voineet palaa vahingossa, kuten esimerkiksi Petran kaupungissa, jossa ne löydettiin palaneen kirkon raunioista. Niitä on kuitenkin poltettu myös tarkoituksella.

– Meillä on Rooman valtakunnan ajalta asiakirja, jossa sanotaan, että jos ei pysty maksamaan verojaan, joutuu maksamaan ne viisinkertaisena. Verokarhun pakeneminen paikkakuntaa vaihtamalla ei auttanut, sillä viranomaiset olivat tarkkoja. Rosvojoukkoihin liittyminen puolestaan ei ollut houkuttelevaa, joten keksittiin kolmas keino: tuikataan veroarkisto tuleen.

Uusiopapyruksia hypisteltävänä Turun tiedeviikolla

Professori Jaakko Frösén on puhumassa historiantutkimuksesta lokakuussa Turun kansainvälisillä tiedemessuilla, jossa yleisö pääsee kuuntelemaan kulttuurin ja yhteiskunnan tutkijoiden kertomuksia. Luvassa on tarinoita niin papyruksista kuin muistakin Frösénin tutkimuksista, esimerkiksi Jordaniassa tehdyistä arkeologisista kaivauksista.

– Meillä on myös aitoja papyruksia nähtävillä, mutta hypistelemään niitä ei valitettavasti pääse. Valmistamme kuitenkin samanlaista kirjoitusmateriaalia papyruskaislasta tämäntyyppisiä tilaisuuksia varten, eli vähän uudempaa papyrusta voi päästä kokeilemaan messuosastolla, Frösén lupaa.