Suomalaistutkijoiden geenilöydön avulla vältetään tropiikin sademetsien turhia hakkuita

Jos metsät saataisiin kasvamaan nopeammin, metsäteollisuuden käyttöön ei tarvitsisi raivata metsiä nykyisellä kiihtyvällä tahdilla. Puiden kasvuun vaikuttavat geenit ovat tarkastelun kohteena Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa, jossa pyritään löytämään keinoja metsän kasvun tehostamiseen. Miten nopeakasvuiseksi jalostettua puuta voisi hyödyntää teollisuudessa ja se vaikuttaisi luonnonvarojen käyttöön jatkossa?

Ihminen on jo vuosisatojen ajan valjastanut luontoa omaan käyttöönsä, ja teollisuuden kehittyessä toimintaa on tehostettu jatkuvasti. Etenkin metsäteollisuus on jo muuttanut luontoa ja lajistoa peruuttamattomasti.

- Lyhyellä tähtäimellä ajatellen teollisuudesta on valtavasti hyötyä. Mutta aina, kun tuhoamme jonkin maa-alan tai metsäalan, tuhoamme tavallaan samalla miljoonia vuosia koskemattomana olleen ekosysteemin. Uuden luonnontilaisen alueen valtaaminen ihmisen toimintaa varten on aina tietyllä tavalla menetys, toteaa Helsingin yliopiston professori Yrjö Helariutta.

Metsien hyötykäyttö ja metsäteollisuus ovat myös Suomelle elintärkeitä, mutta metsäraaka-aineen riittävyyttä myös tulevaisuudessa pohditaan paljon. Suomen Akatemian rahoittamassa Kestävä Energia SusEn -tutkimusohjelmassa raaka-ainekysymystä lähestytään useasta eri näkökulmista. Professori Helariutan johtamassa projektissa selvitetään, miten metsän kasvua voitaisiin tehostaa ja nopeuttaa uusimman geenitiedon valossa.

- Metsänjalostusta on tehty vasta vähän aikaa, vain noin sata vuotta. Sen sijaan viljelykasvien kohdalla jalostustyötä on tehty pidempään, ja esimerkiksi maissin ja vehnän nykyiset viljelymuodot ovat aivan erilaisia kuin alkuperäiset. Uuden geenitiedon avulla metsää voidaan pystyä viljelemään tulevaisuudessa kuten viljaa.

Nopeutettua kasvua geenitutkimuksen avulla?

Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää paremmin puiden kasvua sääteleviä geenejä. Saavutetun tiedon avulla pystyttäisiin saamaan mahdollisimman paljon irti niistä maa- ja metsäalueista, jotka on jo raivattu ihmisen käyttöön.

Tutkimusprojektissa on tutkittu lituruohon kasvuun vaikuttavia geenejä, mikä tarjoaa mahdollisuuden saada nopeasti tuloksia. Jos tutkimus rajoitettaisiin pelkkiin puihin, geenien vaikutukset ja periytyminen nähtäisiin vasta kymmenien vuosien kuluttua, kun metsään kasvaisi uusi puusukupolvi.

- Kaikilla kasveilla on samanlaiset perusrakenteet, ja samat geenit näyttävät olevan vastuussa sekä puiden että lituruohon kasvun säätelystä. Lituruoho on kasvimaailman banaanikärpänen: se on hyvä tutkimuskohde, sillä se kasvattaa uuden sukupolven kahdessa kuukaudessa. Sitä voidaan käyttää puiden rakenteen ja kehittymisen selvittämiseen samalla tavalla kuin ihmisen rakennetta on tutkittu banaanikärpästen avulla, Helariutta sanoo.

Vaikka kerran hakattua metsää ei saadakaan enää palautettua luonnonmukaiseksi, sitä voidaan uudistaa ekologisesti luomumetsänhoidon keinoin. Kasvua säätelevien geenien ymmärtäminen tarjoaa kuitenkin nopeamman tavan uudistaa metsää ja tehostaa kasvua.

- Kasvuun vaikuttavia geenejä voidaan esimerkiksi siirtää valittuihin puihin nopeuttamaan niiden kasvua. Käyttöön voidaan myös seuloa ne puut, joissa geenit ovat jo vahvasti olemassa.

Tutkimustuloksista apua luonnonvarojen hyödyntämiseen

Nopeakasvuiseksi jalostettu puu olisi teollisuuden käyttöön vähintään yhtä hyvä kuin tavallinenkin puu. Jalostustoimintaan voitaisiin myös ottaa uudenlaisia kriteereitä ja jalostaa puita teollisuuden ehdoilla samaan tapaan kuin peltokasveja.

Professori Yrjö Helariutan mielestä Suomen Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta saatavien tietojen tulisi vaikuttaa siihen, miten luonnonvaroja hyödynnetään jatkossa niin Suomessa kuin tropiikissakin.

- Oma näkemykseni on, että jos tietyltä pinta-alalta pystyttäisiin saamaan enemmän tuottavuutta irti, paine täysin luonnontilaisten metsäalojen hakkaamisen vähenisi. Toiminnan tehostamisesta jo menetetyillä alueilla johtaisi siihen, että meidän ei tarvitsisi vallata yhtä kiihtyvällä rytmillä biodiversiteetiltään tärkeitä alueita.

Metsien monimuotoisuuden ratkaisuksi on esitetty luomumetsänhoitoa. Helariutta suhtautuu siihen kuitenkin kriittisesti, ja näkee nopeakasvuisen metsän luomumetsänhoitoa kestävämpänä kehitysmuotona.

- Kyse on siitä, että jos haluamme saavuttaa jotain, menetämme samalla jotain. Kun metsäalue on jo menetetty, on ihan sama, millaista geneettistä materiaalia sille laitetaan, sillä olemme jo peukaloineet luonnon järjestystä. Alueen tarkoituksena on tuottaa ihmisen käyttöön hyvin kasvavaa metsää ja raaka-ainetta sekä hillitä painetta hakata luonnontilassa olevaa metsää.