Oma koti on tärkein mielenterveyskuntoutujien asumisessa

Kun puhutaan mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumisesta, kiistakapulana ovat usein kuntoutumisen tehokkuus sekä asumisesta aiheutuvat kustannukset. Asumista ollaan nyt viemässä entistä enemmän hajautettuun malliin, jossa kuntoutuja voi asua omassa kodissaan, ja saada palveluita sinne. Joissain tapauksissa laitosasuminen on kuitenkin paras vaihtoehto.

Mielenterveyskuntoutujien asuminen puhuttaa monia tahoja Suomessa, ja keskusteluissa puntaroidaan muun muassa laitosasumisen ja hajautetun asumisen hyviä ja huonoja puolia. Hajautettu asumismuoto eli omassa kodissa palveluiden ulottuvilla asuminen antaa parempia tuloksia kuntoutumisen osalta.

– Mielenterveyskuntoutujien asuminen on ollut pitkään laitosmuotoista toimintaa, mutta nyt ollaan toivottavasti murroskohdassa. Asiaa pitäisi katsoa siltä kantilta, että asuminen kuuluu ihmisen perusoikeuksiin, ja osa kansalaisista tarvitsee siihen tukea, summaa Mielenterveyden keskusliiton koulutusjohtaja Mika Vuorela.

Erilaisten asumismuotojen ja palveluiden viidakossa käy usein niin, että laajempia, pysyviä ratkaisuja ei tahdo löytyä, vaan mielenterveyskuntoutujat ovat vaarassa jäädä väliinputoajan asemaan.

– Tällaisessa tilanteessa voi helposti syntyä pompottelua, mikä ei tietenkään ole hyväksi kuntoutujille.

Parhaillaan käynnissä on selvityshanke, jolla pyritään kartoittamaan tämänhetkistä tilannetta. Asumispalvelusäätiö ASPA:n koordinoimassa valtakunnallisessa hankkeessa selvitetään, mitkä ovat asumisen kipeimpiä tarpeita.

Hajautettu asuminen päästää kuntoutujan kotiin

Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien oikeuksia edistävät osapuolet puhuvat hajautetun asumismallin puolesta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kuntoutuja asuu omassa asunnossaan, jonne hänen on mahdollista saada erilaisia palveluita. Asukas päättää itse muutosta, mutta palveluiden saannin sanelee kunta.

– Hajautetussa asumismallissa palvelut voivat olla esimerkiksi kotikäyntejä, mutta myös yhteisöllistä toimintaa ja sosiaalista tukea. Tämäntyyppinen asuminen pitää kuntoutujat hyvin kiinni elämässä ja yhteisössä, eikä pääse syntymään laitosten kaltaisia leimaavia yksiköitä, Vuorela kertoo.

Tosin laitosasuminen saattaa olla kuntoutujan kannalta parempi vaihtoehto, jos hän tarvitsee ympärivuorokautisesti valvottua ympäristöä. Koulutusjohtaja Mika Vuorela muistuttaa, että asumisessa tärkeintä on tunne siitä, että nyt ollaan kotona.

– Kaikkihan me haluamme asua kotona turvallisessa ympäristössä niin, että voimme itse vaikuttaa sekä asuntoon että lähiympäristöön mahdollisimman paljon.

Kainaloon: Takaisin normaaliin elämään

Valkeakoskelainen Jukkis on yksi hajautettuun asumismalliin päätyneistä mielenterveys- ja päihdekuntoutujista. Hänelle asuminen omassa kodissa tuntuu vaikeiden vuosien jälkeen taas normaalilta elämältä.
– Asun yksin kerrostaloyksiössä, ja tämä tuntuu hienolta, kun on joskus ollut kodittomanakin. Omassa kodissa asuminen auttaa myös kuntoutumisessa, sillä mieli on piristynyt vähitellen, ja olen taas halukkaampi menemään takaisin töihin, Jukkis kertoo.

Ennen vaikeita vuosiaan Jukkis eli hyvin tavallista elämää: opiskeli, teki töitä, meni naimisiin ja sai vaimonsa kanssa kaksi lasta. Viime vuodet ovat olleet hurjia, mutta nyt on taas rauhoittumisen ja paikalleen asettumisen aika.
– Tulevaisuus näyttää paljon valoisammalta kuin aikaisemmin. Olen hakenut erilaisille kursseille ja päässytkin jo yhdelle. Vuodenvaihteessa saan myös aikaisemmin menettämäni ajokortin takaisin säännöllisten A-klinikkakäyntien ansiosta.

Mika Vuorela teki pitkän uran Mielenterveyden keskusliiton koulutusjohtajana ja mielenterveyskuntoutujien oikeuksien puolustajana ja edistäjänä. Ikäväksemme Mika Vuorela poistui keskuudestamme 1.11.2010.