Munasolujen luovuttajia tarvitaan lisää

Vanhemmiksi haluavat saavat kovan iskun, kun haikara ei saavukaan. Moni pari saa kuitenkin avun lahjoitettujen sukusolujen avulla. Kun äidin sukusolujen tuotanto ei toimi, voidaan käyttää vieraita, lahjoitettuja sukusoluja. Munasolujen luovuttajaksi soveltuu nuori, terve nainen. Moni päätyy lahjoittajaksi nähtyään lapsettomuuden aiheuttaman tuskan omassa lähipiirissään.

Suomessa diagnosoidaan vuosittain kolmisentuhatta paria, jotka kärsivät raskauden alkamisen ongelmista. Lahjoitetuilla sukusoluilla avun saa jopa 5–10 prosenttia lapsettomista pareista. Sperman lisäksi lapsettomuusklinikoilla kaivataankin kipeästi myös luovutettuja munasoluja.

Väestöliiton klinikoiden Oulun toimipisteessä työskentelevä ylilääkäri Sinikka Nuojua-Huttunen ei halua käyttää vieraista munasoluista virallista termiä luovute, vaan puhuu mieluummin lahjasta. Sana kuvaa paremmin sitä, mitä lapseton pariskunta lahjoituksen avulla saavuttaa.

– Sekä munasolujen että sperman luovuttajien toimintaan suhtaudutaan myös täällä hoitohenkilökunnan puolelta äärimmäisen kunnioittavasti ja arvostavasti.

Luovuttaja voi olla myös lapseton

Luovuttajan halu auttaa herää usein omien kokemusten pohjalta.

– Jotkut saattavat tuntea lapsettoman pariskunnan ja he ovat aivan läheltä nähneet tämän pariskunnan hädän. Siksi he haluavat antaa oman panoksensa lapsettomien pariskuntien auttamiseksi, kertoo Nuojua-Huttunen.

Kun nainen ilmoittautuu lapsettomuusklinikalle halukkaaksi lahjoittajaksi, on hänen täytettävä tietyt vaatimukset. Vastoin yleistä käsitystä hänen ei kuitenkaan tarvitse olla itse synnyttänyt.

– Naisen tulee olla 20–35-vuotias. Terveydentilan tulee olla hyvä, eikä suvussa saa olla perinnöllisiä sairauksia. Hänellä ei myöskään saa olla tarttuvia infektioita. Munasolujen luovutusprosessi ei saa aiheuttaa terveysvaaraa.

Munasolujen luovutus poikkeaa miehen spermanluovutuksesta selkeimmin siinä, että naisen pitää läpikäydä ennen luovutusta parin viikon mittainen hormonihoitokuuri.

– Hormonikuurin jälkeen munasolut kerätään talteen emättimen kautta tapahtuvalla toimenpiteellä. Elämänsä aikana naiset luovuttavat munasoluja yleensä kerran, joskus jopa kaksi tai kolmekin kertaa. Miesten luovutusprosessiin kuuluu noin 5-10 näytteenantoa. Toivoisin, että kaikki luovutusta harkitsevat aktivoituisivat lahjoittajina. Joka vuosi tulee uusia tarvitsijoita, muistuttaa ylilääkäri Nuojua-Huttunen.

Hoidot eivät vaikuta lahjoittajan omiin mahdollisuuksiin saada lapsia tulevaisuudessa.

Mikä on biologisen äidin vastuu?

Luovuttajan kanssa keskustellaan myös siitä, mitä munasolun luovutus merkitsee naiselle, mitä se merkitsee saajapariskunnalle, ja minkälaisia tilanteita luovuttajan elämässä saattaa tulla myöhemmin eteen.

Ovikello tai puhelin saattaakin soida vuosia myöhemmin, sillä vuonna 2007 voimaan tulleen hedelmöityslain mukaan lahjoituksesta syntyneellä lapsella on 18 vuotta täytettyään oikeus saada tietoonsa lahjoittajan henkilöllisyys. Lahjoittaja taas ei saa tietää, kuka käyttää hänen lahjoittamiaan sukusoluja, eikä hoitoa saava pari saa tietoonsa lahjoittajan henkilöllisyyttä.

– Mitään juridisia velvollisuuksia tai oikeuksia ei näille luovuttajille tule, ja mahdollisuus saada biologisen äidin – tai isän – nimi tietoonsa on vain tällä lapsella, korostaa Nuojua-Huttunen.

Poikkeuksena tästä ovat kuitenkin ne tilanteet, jolloin siittiöiden luovuttaja on suostunut hoidosta syntyvän lapsen isäksi. Tuolloin myös lapsen äidillä on tiedonsaantioikeus.

– Uskoisin, että tätä oikeutta tullaan käyttämään, sillä kaikkihan ovat kiinnostuneita omasta alkuperästään. Vanhemman roolissa en kuitenkaan lykkäisi asiasta kertomista siihen asti, että lapsi on täysi-ikäinen. Luontevinta varmaan on aloittaa kertominen varovasti jo silloin, kun lapsi kyselee, mistä hän on tullut ja miten vauvat saavat alkunsa. Yleensä tämä ajoittuu leikki-ikään.



www.vaestoliitto.fi/lapsettomuus

Artikkelin on tuottanut Väestöliiton klinikat Oy.