Vapaa-aika
16.5.2012
Netti-tv: Tuhansia suomalaiseläkeläisiä ulkomailla ilman täyttä terveydenhuollon turvaa
Arki
Takaisin
11.7.2008
Miten saat eväät säilymään kesähelteellä?
Piknikit kuuluvat kesään yhtä erottamattomasti kuin auringossa sulava jäätelö ja rusketusraidat. Retkihuovan päällä jaksaa lekotella pidempäänkin, kun mukana on korillinen maukkaita eväitä. Leipätiedotuksen ravitsemusterapeutti Teija Keso neuvoo, miten eväsleivät saa säilymään kesäkuumallakin.
Onnistunut kesäpiknik on tehty maistuvista eväistä, hyvästä seurasta ja aurinkoisesta säästä. Piknik-korien vakiovieras on leipä, josta pystyy helposti loihtimaan monenlaista purtavaa.
- Leipä on täydellinen eväs piknikille. Se on helppo syödä ja ottaa mukaan, ja sitä saa monesta paikasta, tuumaa ravitsemusterapeutti Teija Keso.
- Leipä sopii kaikille, sekä raskaan työn raatajille että bikinikurveista huolehtiville naisille. Myös erikoisruokavaliota noudattavat löytävät itselleen sopivat tuotteet.
Onnistunut kesäpiknik on tehty maistuvista eväistä, hyvästä seurasta ja aurinkoisesta säästä. Piknik-korien vakiovieras on leipä, josta pystyy helposti loihtimaan monenlaista purtavaa.
- Leipä on täydellinen eväs piknikille. Se on helppo syödä ja ottaa mukaan, ja sitä saa monesta paikasta, tuumaa ravitsemusterapeutti Teija Keso.
- Leipä sopii kaikille, sekä raskaan työn raatajille että bikinikurveista huolehtiville naisille. Myös erikoisruokavaliota noudattavat löytävät itselleen sopivat tuotteet.
 | |
Tummaa leipää pidetään perinteisesti vaaleaa terveellisempänä. Keso kumoaa kuitenkin huolen siitä, että linjojaan vahtivan pitäisi syödä vain tummaa leipää.
- On makuasia, syökö mieluummin tummaa vai vaaleaa leipää. Molemmista on olemassa täysjyväisiä vaihtoehtoja. Jos kesällä käy usein piknikillä, kannattaa huolehtia pikemminkin siitä, mitä laittaa leivän päälle. Meetvursti ja rasvainen juusto näkyvät pian myös vyötäröllä.
- On makuasia, syökö mieluummin tummaa vai vaaleaa leipää. Molemmista on olemassa täysjyväisiä vaihtoehtoja. Jos kesällä käy usein piknikillä, kannattaa huolehtia pikemminkin siitä, mitä laittaa leivän päälle. Meetvursti ja rasvainen juusto näkyvät pian myös vyötäröllä.
Tarkkana täytteiden kanssa
Piknikille mukaan otettava leipä kannattaa valita tarkkaan etenkin, jos sitä aikoo täyttää. Tiivis, kuorellinen leipä säilyy eikä pehmene eväskorissa.
- Etenkin tuoreliha- ja maitotuotteet pilaantuvat helposti leivän välissä kesähelteillä. Kannattaa panostaa muihin täytteisiin, jotta ei saa vatsanväänteitä. Jos kotoa löytyy kylmälaukku, se on hyvä ottaa piknikille mukaan.
Perinteisen kinkku- tai kalkkunavoileivän valmistus sujuu piknikillä turvallisesti, kun ottaa lihat mukaan säilykepurkissa – purkinavaajaa unohtamatta. Toinen kätevä eväslisuke on purkkitonnikala, jota saa myös erilaisilla kastikkeilla höystettynä.
Sulatejuusto on parhaiten eväissä säilyvä maitotuote. Muuten leivän väliin kannattaa laittaa kasviksia. Esimerkiksi jääsalaatti ja paprika toimivat hyvin leivän parina, koska ne eivät kostuta leipää.
Uusia makuja piknik-korissa
Perinteinen leipä muuntuu helposti myös moderniksi herkuksi. Leivän voi päällystää esimerkiksi pestolla ja tuoreella basilikalla tai aurinkokuivatulla tomaatilla ja avokadolla.
- Vaaleasta leivästä saa helposti kivoja hillovoileipiä, kun ostaa kaupasta lasten hedelmä- tai marjasoseen, ja voitelee sitä leivälle paikan päällä. Oma suosikkini on tumma leipä, jonka päälle on laitettu lasten mangososetta ja banaaninsiivuja, Keso kertoo.
Jos piknikillä ei riitä intoa värkätä täytteiden kanssa, eväsleipänä toimivat myös ruistikut ja ruisnapit, joihin ei tarvita täytteitä lainkaan. Niitä löytyy myös monen maun mukaan maustettuna.
- Ruistikkuja pystyy tekemään myös itse kotona, ja niissä pystyy hyödyntämään jo vähän kuivuneita ruisleipiä. Leivän päälle sivellään öljyä ja lisätään vähän yrttejä, jonka jälkeen ne laitetaan uuniin rapsakoitumaan. Kymmenen minuuttia 200 asteessa riittää.
Lisää hyviä leipävinkkejä ja reseptejä piknik-koriin löydät osoitteesta www.leipätiedotus.fi
Kainalojuttu: Eväsretkien historiaa
Suomalaiset ovat nauttineet aterioita luonnonhelmassa aina 1700-luvulta lähtien, mutta piknik vakiintui suomalaiseen kesäkulttuuriin vasta 1800-luvulla.
Ulkoilmassa oleskelu on koettu terveelliseksi vasta 1700-luvulta lähtien, sillä keskiajalla ulkona oltiin vain tärkeästä syystä. Hevoskärryjen kehityksen sekä leipäviljan suosion kasvun myötä matkamiehet alkoivat nauttia eväitä yhä enemmän ulkosalla, sillä mukaan pystyttiin ottamaan paremmat ateriat viiniruukkuineen ja olutnassakoineen. Myös 1700-luvun kahvikielto ajoi porvarisväkeä luonnonhelmaan.
Viaporin linnoituksen rakentaminen Helsingin edustalle toi Suomeen useita ruotsalaisupseereita, jotka olivat tottuneita iloiseen elämään. Reki- ja huviretket yleistyivät, mutta sana ”picknick” vakiintui suomalaiseen puheeseen vasta 1830-luvulla. 1800-luvun helsinkiläisille ”picknick” tosin tarkoitti sunnuntaisin kaupungin seurahuoneella järjestettyä tilaisuutta, jossa ei ollut porvaristoa mukana.
Retket ulkoilmaan yleistyivät 1800-luvun puolivälissä, jolloin nykyään eläintarhana toimivasta Korkeasaaresta tuli suosittu retkikohde.
1800-luvulla yleistyivät myös työväen kävelyretket, joille lähdettiin suurella joukolla. Mukaan pakattiin eväsleivät, kahvipannut sekä kakut, ja usein retkillä viivyttiin yön yli. 1890-luvulla kävelyretkiin tuli mukaan aatteellinen sävy ja eväsretkille oli terveellisen ulkoilman lisäksi myös muita syitä. Vaikka mielenilmauksia harrastettiin sivistyneistön parissa jo aikaisemmin, muuttui perinteinen kevätkävely vappumarssiksi vasta vuoden 1905 suurlakon jälkeen.
Vaikka mielipiteitä ei enää tarvitse esittää metsän suojissa, on suomalainen piknik-kulttuuri yhä voimissaan. Nykyään puistoissa nautitaan suomalaisesta kesästä usein eurooppalaisittain viinien, juustojen ja vaalean leivän kera.
Artikkelin on tuottanut Leipätiedotus ry
Piknikille mukaan otettava leipä kannattaa valita tarkkaan etenkin, jos sitä aikoo täyttää. Tiivis, kuorellinen leipä säilyy eikä pehmene eväskorissa.
- Etenkin tuoreliha- ja maitotuotteet pilaantuvat helposti leivän välissä kesähelteillä. Kannattaa panostaa muihin täytteisiin, jotta ei saa vatsanväänteitä. Jos kotoa löytyy kylmälaukku, se on hyvä ottaa piknikille mukaan.
Perinteisen kinkku- tai kalkkunavoileivän valmistus sujuu piknikillä turvallisesti, kun ottaa lihat mukaan säilykepurkissa – purkinavaajaa unohtamatta. Toinen kätevä eväslisuke on purkkitonnikala, jota saa myös erilaisilla kastikkeilla höystettynä.
Sulatejuusto on parhaiten eväissä säilyvä maitotuote. Muuten leivän väliin kannattaa laittaa kasviksia. Esimerkiksi jääsalaatti ja paprika toimivat hyvin leivän parina, koska ne eivät kostuta leipää.
Uusia makuja piknik-korissa
Perinteinen leipä muuntuu helposti myös moderniksi herkuksi. Leivän voi päällystää esimerkiksi pestolla ja tuoreella basilikalla tai aurinkokuivatulla tomaatilla ja avokadolla.
- Vaaleasta leivästä saa helposti kivoja hillovoileipiä, kun ostaa kaupasta lasten hedelmä- tai marjasoseen, ja voitelee sitä leivälle paikan päällä. Oma suosikkini on tumma leipä, jonka päälle on laitettu lasten mangososetta ja banaaninsiivuja, Keso kertoo.
Jos piknikillä ei riitä intoa värkätä täytteiden kanssa, eväsleipänä toimivat myös ruistikut ja ruisnapit, joihin ei tarvita täytteitä lainkaan. Niitä löytyy myös monen maun mukaan maustettuna.
- Ruistikkuja pystyy tekemään myös itse kotona, ja niissä pystyy hyödyntämään jo vähän kuivuneita ruisleipiä. Leivän päälle sivellään öljyä ja lisätään vähän yrttejä, jonka jälkeen ne laitetaan uuniin rapsakoitumaan. Kymmenen minuuttia 200 asteessa riittää.
Lisää hyviä leipävinkkejä ja reseptejä piknik-koriin löydät osoitteesta www.leipätiedotus.fi
Kainalojuttu: Eväsretkien historiaa
Suomalaiset ovat nauttineet aterioita luonnonhelmassa aina 1700-luvulta lähtien, mutta piknik vakiintui suomalaiseen kesäkulttuuriin vasta 1800-luvulla.
Ulkoilmassa oleskelu on koettu terveelliseksi vasta 1700-luvulta lähtien, sillä keskiajalla ulkona oltiin vain tärkeästä syystä. Hevoskärryjen kehityksen sekä leipäviljan suosion kasvun myötä matkamiehet alkoivat nauttia eväitä yhä enemmän ulkosalla, sillä mukaan pystyttiin ottamaan paremmat ateriat viiniruukkuineen ja olutnassakoineen. Myös 1700-luvun kahvikielto ajoi porvarisväkeä luonnonhelmaan.
Viaporin linnoituksen rakentaminen Helsingin edustalle toi Suomeen useita ruotsalaisupseereita, jotka olivat tottuneita iloiseen elämään. Reki- ja huviretket yleistyivät, mutta sana ”picknick” vakiintui suomalaiseen puheeseen vasta 1830-luvulla. 1800-luvun helsinkiläisille ”picknick” tosin tarkoitti sunnuntaisin kaupungin seurahuoneella järjestettyä tilaisuutta, jossa ei ollut porvaristoa mukana.
Retket ulkoilmaan yleistyivät 1800-luvun puolivälissä, jolloin nykyään eläintarhana toimivasta Korkeasaaresta tuli suosittu retkikohde.
1800-luvulla yleistyivät myös työväen kävelyretket, joille lähdettiin suurella joukolla. Mukaan pakattiin eväsleivät, kahvipannut sekä kakut, ja usein retkillä viivyttiin yön yli. 1890-luvulla kävelyretkiin tuli mukaan aatteellinen sävy ja eväsretkille oli terveellisen ulkoilman lisäksi myös muita syitä. Vaikka mielenilmauksia harrastettiin sivistyneistön parissa jo aikaisemmin, muuttui perinteinen kevätkävely vappumarssiksi vasta vuoden 1905 suurlakon jälkeen.
Vaikka mielipiteitä ei enää tarvitse esittää metsän suojissa, on suomalainen piknik-kulttuuri yhä voimissaan. Nykyään puistoissa nautitaan suomalaisesta kesästä usein eurooppalaisittain viinien, juustojen ja vaalean leivän kera.
Artikkelin on tuottanut Leipätiedotus ry
Katso myös
Uusimmat videot
