Miten kohtaat kuuron?

Vaikka kuuroihin yhdistetyt ennakkoluulot ovatkin Suomessa jo historiaa, monella kuulevalla on yhä väärinkäsityksiä muun muassa viittomakielestä. Kuuron kohtaaminen herättää usein epävarmuutta, kun ei tiedetä, miten pitäisi käyttäytyä. Miten kuuron huomion saa kiinnitettyä, jos hän katsoo toiseen suuntaan? Voiko piirtää paperille, jos viittomakieleen ei löydy taitoja? Entä jos keskustelussa on mukana tulkki, puhutaanko silloin hänelle vai kuurolle?

Suomessa on yhteensä 5 000 kuuroa tai kuulovammaista ihmistä, joiden äidinkieli on viittomakieli. Melko harvalla meistä on viittomakielisiä tuttavia, joten kuuron kohtaaminen saattaa herättää epävarmuutta siitä, miten tulisi käyttäytyä ja toimia.

- Puheella tuotettu kieli on joskus aikoinaan yhdistetty älyyn, ja kuuroja on pidetty kuulevia tyhmempinä. Tänä päivänä tällaisia ennakkoluuloja ei kuitenkaan ole, mutta sen sijaan löytyy jonkin verran väärinkäsityksiä arkipäiväisistä asioista, kertoo vastaava tulkki Katja Turunen viittomakielen tulkkauspalveluita tarjoavasta Sivupersoonasta.

Yleisimmät väärinkäsitykset liittyvät viittomakieleen. Toisin kuin usein luullaan, viittomakieli ei ole kansainvälinen kieli, vaan viittomat vaihtelevat maittain. Kuurojen käyttämät tulkit eivät myöskään ole henkilökohtaisia avustajia eli he eivät kulje jatkuvasti saman asiakkaan kanssa.

- Väärinkäsitykset ovat aivan ymmärrettäviä. Eihän näistä asioista voikaan tietää, jos ei ole tekemisissä kuurojen kanssa.

Keskustelu sujuu elekielelläkin

Kuurot ovat yleensä taitavia lukemaan huulilta, ja keski-ikäiset ja sitä vanhemmat kuurot saattavat myös puhua. Nuoret eivät yleensä käytä puhetta lainkaan vaan toimivat omalla äidinkielellään eli viittomakielellä.

Nuorten keskuudessa puhetaito on hiipumassa, sillä viittomakielellä pärjää nykyään paremmin kuin aikaisemmin, eikä puhetaitoa tarvita.

- Jos ei osaa viittomakieltä, kommunikointi kuuron kanssa onnistuu esimerkiksi elekielellä tai kirjoittamalla paperille tai vaikkapa kännykkään, Turunen neuvoo.

- Ennen viittomakielen opintojani olen itsekin kysynyt vieraassa kaupungissa oikeaa bussipysäkkiä ensimmäiseltä vastaantulijalta, joka sattui olemaan kuuro. Elekielen ja bussiaikatauluvihkosen avulla ymmärsimme toisiamme oikein hyvin.

Kohtelias tapa kiinnittää toiseen suuntaan katsovan kuuron huomio on taputtaa esimerkiksi olkapäälle. Suomalaisessa kulttuurissa ihmisillä on kuitenkin moniin muihin maihin verrattuna laaja henkilökohtainen vyöhyke, joten liian lähelle tulemista pidetään epäkohteliaana ja tunkeilevana. Sama pätee myös kuuroihin.

- Kun huomio on saatu, on hyvä peruuttaa hieman kauemmas eikä jäädä aivan kylkeen kiinni. Tilaa on hyvä olla senkin vuoksi, että mahtuu hyvin viittomaan.

Tulkki on vain ”apuväline”

Kuurot hoitavat päivittäiset, arkiset asiat, kuten kaupassa tai ravintolassa käymisen ilman tulkkausapua. Tulkki tilataan kuitenkin usein mukaan muun muassa lääkärille, kokouksiin, koulutuksiin, luennoille tai juhliin, joissa valtaosa paikallaolijoista on kuulevia. Yleensä kuuro hoitaa tulkin tilaamisen itse.

- Vaikka keskustelussa olisikin tulkki mukana, on kohteliasta puhua suoraan keskustelukumppanilleen eli kuurolle. Tulkki toimii ainoastaan kielenkääntäjänä eikä osallistu itse keskusteluun. Hän tulkkaa puheen aikana, mutta puherytmiä ei silti tarvitse hidastaa normaalista poikkeavaksi ellei sitä erikseen pyydetä, Sivupersoonan vastaava tulkki Katja Turunen neuvoo.

Päivittäisten asioiden hoitamiseen tulkin välityksellä on tulossa helpotusta vuodenvaihteessa, kun etätulkkaus videopuheluiden avulla tulee mahdolliseksi. Käytännössä kuuro pystyy ottamaan yhteyttä etätulkkikeskukseen, jossa tulkki välittäisi viestiä eteenpäin.

- Parhaimmillaan kuuro voisi vaikka keskellä kaupunkia ottaa kännykällään videoyhteyden tulkkivälitykseen ja hoitaa helposti esimerkiksi asioinnin lääkärin kanssa tai kirjastolainojen uusimisen, Turunen kaavailee.

Artikkelin on tuottanut Tulkkipalvelut Sivupersoona