Asuminen ja rakentaminen
8.2.2012
Netti-tv: Tutkimus: Taantuma ei pelota suomalaisia asunnonostajia - erityisesti miehet luottavaisia
Terveys ja hyvinvointi
Takaisin
15.3.2010
Lapsettomuushoidot koettelevat psyykkisesti
Raskaus ei aina ala helposti. Arvioidaan, että joka kuudes lasta toivova pari jossain elämänsä vaiheessa joutuu sen tosiasian eteen, ettei raskaus ole alkanut vuoden yrittämisen jälkeenkään. Lapsettomuushoidot voivat kestää kauan ja olla rankkoja psyykkisesti. Tähän on onneksi saatavilla tukea, ja onnistunut lapsettomuushoitojen läpikäyminen voikin olla pariskunnalle hyvin eheyttävä kokemus.
Lapsettomuushoitojen avulla jopa 70–80 prosenttia hoidoissa olevista pariskunnista saa toivomansa lapsen. Hoidot saattavat kuitenkin olla rankka psyykkinen koettelemus, ja ahdistusta voi lisätä asian salailu ympäristöltä. Kun lopulta hoitojen avulla saadaan kauan toivottu lapsi, ei onni ehkä olekaan heti läsnä.
- Raskausajasta ei ehkä osata nauttia, sillä mielessä voivat pyöriä pelko, epävarmuus, epäonnistumisen tunne ja keskenmenoepäily. Mietitään, että ”jos vauva syntyy”, eikä ” kun vauva syntyy”. Kun vauva on sitten syntynyt, ristiriitaiset tunteet voivat leimata edelleen vauva-arkea. Onni ei välttämättä tule heti, mutta eihän se aina spontaaniraskauksissakaan tule heti, vaan vasta pikku hiljaa, kun opitaan tuntemaan toisensa ja elämään arkea vauvan kanssa, Väestöliiton klinikoiden vastaava hoitaja Eeva-Liisa Sirviö sanoo.
Lapsettomuus saattaa olla useimmille pariskunnille siihenastisen elämän ensimmäinen vakava kriisi. Pitkä hoitoprosessi voi lopulta kuitenkin olla hyvinkin eheyttävä kokemus. Tärkeää olisi puhua ja käydä läpi lapsettomuutta ja sen merkitystä omaan identiteettiin: naiseuteen ja miehuuteen sekä parisuhteeseen. Lapsettomuusklinikoiden henkilökunta on koulutettu pariskuntien tukemiseen ja auttamiseen, ja heillä on aikaa paneutua asiaan. Joskus voidaan tarvita asian läpikäymiseen psykologin apua. Monet saavat myös apua vertaistukiryhmistä.
- Raskausaikana kannattaa myös neuvolassa mainita, että raskauden alkamiseen on tarvittu apua. Silloin henkilökunta osaa auttaa paremmin. Parin olisi myös hyvä yhdessä miettiä, kenelle kaikille lapsettomuudesta halutaan kertoa. Avoimuus tässä asiassa voi helpottaa hoitojaksojen ajalle mahdollisesti sattuvia muita kuormittavia tapahtumia.
Miten kertoa lapselle?
Jos lapsi on saanut alkunsa luovutetuilla sukusoluilla, voi vanhempia pohdituttaa, pitäisikö lapselle kertoa hänen biologisesta alkuperästään. Siihen, miten ja milloin lapselle kannattaa asiasta kertoa, ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta. Oman biologisen alkuperän tietäminen on lapsen identiteetin kehitykselle kuitenkin hyvin tärkeää. Myös vuonna 2007 voimaan tullut hedelmöityshoitolaki ottaa asiaan kantaa.
- Hedelmöityshoitolaki antaa lapselle mahdollisuuden saada tietää biologinen alkuperänsä, kun hän on täyttänyt 18 vuotta. Klinikoilla kehotamme pariskuntia kertomaan asiasta lapselle hänen kulloisenkin elämänvaiheen ymmärryksen tasolla, esimerkiksi satukirjojen avulla, Sirviö kertoo.
Vanhempia saattaa pelottaa, että lapsi hylkää ei-geneettisen vanhempansa, kun hän saa tietää alkuperästään. Vastaava hoitaja Sirviö toteaa, että tällainen pelko on useimmiten turhaa.
- Minusta avoimuus on kaikista tärkein asia: lapselle avoimesti kertominen estää perhesalaisuuksien muodostumisen ja estää asian esiintulon esim. riitatilanteissa. Mitä aiemmin asiasta kertoo, sitä parempi. Jos asiaa on salailtu, lapselle saattaa tulla petetyksi tulemisen tunne, Väestöliiton klinikoiden vastaava hoitaja Eeva-Liisa Sirviö sanoo.
Artikkelin on tuottanut Väestöliiton klinikat Oy.
Lapsettomuushoitojen avulla jopa 70–80 prosenttia hoidoissa olevista pariskunnista saa toivomansa lapsen. Hoidot saattavat kuitenkin olla rankka psyykkinen koettelemus, ja ahdistusta voi lisätä asian salailu ympäristöltä. Kun lopulta hoitojen avulla saadaan kauan toivottu lapsi, ei onni ehkä olekaan heti läsnä.
- Raskausajasta ei ehkä osata nauttia, sillä mielessä voivat pyöriä pelko, epävarmuus, epäonnistumisen tunne ja keskenmenoepäily. Mietitään, että ”jos vauva syntyy”, eikä ” kun vauva syntyy”. Kun vauva on sitten syntynyt, ristiriitaiset tunteet voivat leimata edelleen vauva-arkea. Onni ei välttämättä tule heti, mutta eihän se aina spontaaniraskauksissakaan tule heti, vaan vasta pikku hiljaa, kun opitaan tuntemaan toisensa ja elämään arkea vauvan kanssa, Väestöliiton klinikoiden vastaava hoitaja Eeva-Liisa Sirviö sanoo.
Lapsettomuus saattaa olla useimmille pariskunnille siihenastisen elämän ensimmäinen vakava kriisi. Pitkä hoitoprosessi voi lopulta kuitenkin olla hyvinkin eheyttävä kokemus. Tärkeää olisi puhua ja käydä läpi lapsettomuutta ja sen merkitystä omaan identiteettiin: naiseuteen ja miehuuteen sekä parisuhteeseen. Lapsettomuusklinikoiden henkilökunta on koulutettu pariskuntien tukemiseen ja auttamiseen, ja heillä on aikaa paneutua asiaan. Joskus voidaan tarvita asian läpikäymiseen psykologin apua. Monet saavat myös apua vertaistukiryhmistä.
- Raskausaikana kannattaa myös neuvolassa mainita, että raskauden alkamiseen on tarvittu apua. Silloin henkilökunta osaa auttaa paremmin. Parin olisi myös hyvä yhdessä miettiä, kenelle kaikille lapsettomuudesta halutaan kertoa. Avoimuus tässä asiassa voi helpottaa hoitojaksojen ajalle mahdollisesti sattuvia muita kuormittavia tapahtumia.
Miten kertoa lapselle?
Jos lapsi on saanut alkunsa luovutetuilla sukusoluilla, voi vanhempia pohdituttaa, pitäisikö lapselle kertoa hänen biologisesta alkuperästään. Siihen, miten ja milloin lapselle kannattaa asiasta kertoa, ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta. Oman biologisen alkuperän tietäminen on lapsen identiteetin kehitykselle kuitenkin hyvin tärkeää. Myös vuonna 2007 voimaan tullut hedelmöityshoitolaki ottaa asiaan kantaa.
- Hedelmöityshoitolaki antaa lapselle mahdollisuuden saada tietää biologinen alkuperänsä, kun hän on täyttänyt 18 vuotta. Klinikoilla kehotamme pariskuntia kertomaan asiasta lapselle hänen kulloisenkin elämänvaiheen ymmärryksen tasolla, esimerkiksi satukirjojen avulla, Sirviö kertoo.
Vanhempia saattaa pelottaa, että lapsi hylkää ei-geneettisen vanhempansa, kun hän saa tietää alkuperästään. Vastaava hoitaja Sirviö toteaa, että tällainen pelko on useimmiten turhaa.
- Minusta avoimuus on kaikista tärkein asia: lapselle avoimesti kertominen estää perhesalaisuuksien muodostumisen ja estää asian esiintulon esim. riitatilanteissa. Mitä aiemmin asiasta kertoo, sitä parempi. Jos asiaa on salailtu, lapselle saattaa tulla petetyksi tulemisen tunne, Väestöliiton klinikoiden vastaava hoitaja Eeva-Liisa Sirviö sanoo.
Artikkelin on tuottanut Väestöliiton klinikat Oy.
Katso myös
Uusimmat videot
