Lapsen oikeus koulutukseen: Missä mennään, Peru?

Maisemiltaan huikean kaunis ja luonnonvaroiltaan vauras Peru on vastakohtien maa, jossa Tyynen Valtameren aava kohtaa kapean ja kuivuudesta kärsivän rannikon, jäätävän kylmät Andien ylängöt kostean kuuman Amazonin sademetsäalueen ja rikkaiden asuinalueet slummien ja vuoristokylien köyhyyden. Vastakohdat ja eriarvoisuus näkyvät myös lasten koulutuksessa, jota pyritään edistämään myös suomalaisvoimin.

- Koulutus on edelleen lasten oikeuksien toteutumisen kannalta yksi Perun suurimmista haasteista. Vaikka 97 % 6--11-vuotiaista ja noin 70 % 12--16-vuotiaista lapsista käy koulua ja peruskoulutus on maksutonta, jää osa lapsista edelleen erityisesti maaseudulla vaille mahdollisuutta opiskeluun, sanoo Katri Kaitainen. Kaitainen on Suomen World Visionin Latinalaisen Amerikan aluepäällikkö.

- Maaseudulla koulu voi olla monen tunnin kävelymatkan päässä. Erityisesti yläkoulu saattaa olla kaukana. Perheen ravinnon ja toimeentulon hankkiminenkaan ei aina anna koulunkäynnille myöten edes kaupungissa ja niinpä koulu jää usein kakkoseksi, Kaitainen selittää.

Yläkoulun viimeiselle luokalle jatkaa vain 85 % koulunsa aloittaneista. Suomessa vastaava luku on 99 %.

Opetuksen laatu kirjavaa

Pitkien koulumatkojen lisäksi haasteita aiheuttaa opetuksen laadun vaihtelu. Erot opettajien osaamisessa ja pätevyydessä ovat julkisten ja yksityisten koulujen välillä suuret.

Perun opetusministeriön vuonna 2007 julkistamien tutkimustulosten mukaan joka kolmannella valtion kouluissa työskentelevällä opettajalla on hankaluuksia päästä luetunymmärtämisessä perustasolle. Matematiikan osalta tulokset olivat vieläkin synkemmät: vain puolet opettajista pystyi ratkaisemaan peruslaskutoimituksia puhumattakaan monimutkaisemmista päättelytehtävistä, joista selvisi vain 1,5 %.

Perussa lapset laitetaan julkiseen kouluun vain pakon edessä, sillä yksityisten koulujen taso on tunnetusti julkisia paljon korkeampi. Läheskään kaikilla ei kuitenkaan ole varaa yksityisten koulujen korkeisiin lukukausimaksuihin. Se lisää valmiiksi köyhiin ja rikkaisiin jakautuneen yhteiskunnan eriarvoisuutta, Kaitainen sanoo.

Opettajien heikko taso heijastuu myös oppilaisiin. Vaikka miltei 90 % Perun 30-miljoonaisesta väestöstä osaa periaatteessa lukea, viimeisimmät julkistetut Pisa-tutkimustulokset eivät olleet maan kannalta mairittelevia. Peru jäi 41 osallistujamaan joukossa muun muassa luetunymmärtämisen ja myös matematiikan osalta häntäpäähän. Uusimpia, vuoden 2009 tuloksia odotellaan julkistettaviksi joulukuussa.


Perussa koulutiensä pääsee aloittamaan noin 97 % lapsista. Ylemmille luokille jatkaa kuitenkin vain noin 70 %. Monet kohdalla koulunkäynti keskeytyy, koska koulumatkat ovat pitkiä ja lapset joutuvat usein osallistumaan perheensä elannon hankkimiseen.

Tavoitteena ajattelun muutos

Heikosta tasostaan huolimatta julkiset koulut ovat köyhien perheiden lapsille Perussa yleensä ainoa mahdollisuus opiskeluun, mikäli vanhemmat ylipäätään katsovat lapsen koulunkäynnin vaivan arvoiseksi.

- Kaupunkien slummialueilla tai kaukaisissa vuoristokylissä, joissa toimeentulon hankkiminen on kiven takana ja joissa ei ole sähköä, viemäröintiä tai edes puhdasta juomavettä, ei aina nähdä koulunkäyntiä tarpeellisena. Jos vanhemmat eivät itsekään ole käyneet koulua eivätkä osaa lukea, eivät he ehkä tule ajatelleeksi lapsensa kouluttamistakaan, Kaitainen selittää.

Kansalaisjärjestöjen työntekijät ja vapaaehtoiset käyttävätkin paljon aikaa perustellakseen vanhemmille lasten kouluttamisen tärkeyttä.


Uuden lain mukaan Perun kuntien on tarjottava lapsille heidän oppimisvalmiuksiaan tukevaa varhaiskasvatusta. Kansalaisjärjestöt edistävät lain toteutumista muun muassa kouluttamalla vapaaehtoisia, jotka jakavat yhteisöissään tietoa.

- Joidenkin perheiden kanssa pitää tehdä valtavasti työtä, jotta koulutuksen merkitys kirkastuisi ja jotta se saisi sille kuuluvan arvon – koulutushan on lapsen oikeus ja avain parempaan tulevaisuuteen. Tavoitteenamme on saada aikaan vanhempien ajattelussa pysyvä muutos, niin että he näkisivät lapsensa koulunkäynnin sijoituksena eivätkä pelkkänä kuluna tai tulonmenetyksenä, Kaitainen sanoo.

- Myös valtion on tehtävä osansa, esimerkiksi lisättävä lasten ja opettajien koulutukseen käytettävien varojen määrää. Tällä hetkellä yhden lapsen koulutukseen käytetään Perussa alle kymmenesosa siitä mitä Suomessa, Kaitainen toteaa.


Perussa ei perinteisesti ole ollut tapana leikkiä ja pelata lasten kanssa tai lukea heille samaan tapaan kuin Suomessa. Varsinkin maaseudulla lasten varhainen virikkeellistäminen on puuttunut lähes kokonaan. Nyt pienten lasten oppimisvalmiuksien tukemiseen aletaan kuitenkin herätä.