Vapaa-aika
16.5.2012
Netti-tv: Tuhansia suomalaiseläkeläisiä ulkomailla ilman täyttä terveydenhuollon turvaa
Terveys ja hyvinvointi
Takaisin
9.3.2009
Lääkkeiden viitehintajärjestelmä tavoittelee säästöjä
Suomessa otetaan huhtikuun ensimmäisenä päivänä käyttöön lääkkeiden viitehintajärjestelmä, joka täydentää vuonna 2003 voimaan tullutta lääkevaihtojärjestelmää. Viitehintajärjestelmässä luokitellaan samaan viitehintaryhmään keskenään vastaavat, samaa lääkeainetta sisältävät valmisteet, jotka kuuluvat Kelan korvausten piiriin. Ryhmään kuuluvista lääkkeistä maksettava korvaus määräytyy ryhmän viitehinnan mukaan.
Lääkevaihtojärjestelmä antaa potilaalle mahdollisuuden vaihtaa lääkärin määräämän lääkkeen halvempaan, vastaavaan valmisteeseen, ja näin vaikuttaa itse muodostuviin kustannuksiin.
- Jos asiakas kieltäytyy tekemästä vaihtoa, hän maksaa itse lääkkeen hinnan ja viitehinnan välisen erotuksen. Potilas voi siis itse vaikuttaa valinnallaan lääkehoitonsa kustannuksiin, johtaja Sinikka Rajaniemi sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo.
Uudistuksen tarkoitus on tuoda hyötyjä sekä potilaille että yhteiskunnalle. Potilaalla on mahdollisuus selvitä pienemmillä lääkekuluilla, ja samalla pystytään hillitsemään lääkekorvausmenojen kasvua.
Ei isoja muutoksia terveysammattilaisten työhön
Viitehintajärjestelmä vaikuttaa lääkeyritysten, lääkkeiden hintalautakunnan, Kelan sekä apteekkien toimintaan. Järjestelmä tuo muutosta myös potilaille ja lääkäreille, vaikka järjestelmän periaatteet muistuttavat lääkevaihtoa.
- Lääkärin työhön ei tule käytännössä muutoksia lääkevaihtojärjestelmään nähden. Lääkärin ei tarvitse olla selvillä lääkevalmisteiden eri kauppanimistä ja hinnoista, vaan hän voi luottaa siihen, että apteekissa osataan tarvittaessa ehdottaa edullisempaa valmistetta reseptiin kirjatun tilalle, kertoo lääkintöneuvos Terhi Hermanson.
Kuten aikaisemminkin, lääkäreillä on oikeus kieltää lääkevalmisteen vaihto lääketieteellisestä tai hoidollisesta syystä. Siinä tapauksissa hän tekee reseptiin merkinnän asiasta, perustelee kiellon potilaalle sekä kirjaa perustelut myös potilastietoihin. Kieltoja tarvitaan harvoin ja lääkärit ovatkin kieltäneet vaihdon vain erittäin harvoissa tapauksissa.
Myös apteekissa farmaseuteilla ja proviisoreilla on velvollisuus ehdottaa potilaalle määrätyn lääkevalmisteen tilalle vastaavaa, edullisempaa tuotetta, mikäli hintaero määrättyyn valmisteeseen on yli 1,5-2 euroa. Hermansonin mukaan muutoksia jo olemassa olevaan käytäntöön tulee siinä tapauksessa, jos potilas on kieltäytymässä ehdotetusta vaihdosta. Tällöin hänelle pitää selvittää yksityiskohtaisesti ja selkeästi, mistä vaihdossa on kyse ja mitä se tarkoittaisi hänen kannaltaan.
Lääkkeiden vaihto-oikeus säilyy
Kuluttajan kannalta katsottuna lääkärin määräämien lääkevalmisteiden vaihto-oikeus säilyy ennallaan, ellei lääkäri erikseen kiellä vaihtoa. Muutos aikaisempaan on se, että jos potilas haluaa ostaa lääkärin määräämään kalliimman valmisteen, hän joutuu maksamaan valmisteen hinnan ja viitehinnan välisen erotuksen itse eikä viitehinnan ylittävä osuus kerrytä potilaan vuotuista omavastuuosuutta. Aikaisemmin lääkekorvaus on maksettu kalliimman valmisteen hinnasta potilaan kieltäessä lääkkeen vaihdon.
- Apteekeissa hallitaan lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän säännökset, ja apteekin henkilökunta osaa informoida viitehintajärjestelmään kuuluvaa valmistetta ostavaa asiakasta mahdollisista lisäkustannuksista, Sinikka Rajaniemi vakuuttaa.
Tavoitteena säästöt
Viitehintajärjestelmän käyttöönoton tavoitteena on saada säästöjä lääkekorvauskuluihin, vähentää sairausvakuutusmaksujen korotuspainetta ja hillitä valtion menojen kasvua. Järjestelmän odotetaan lisäävän sekä lääkäreiden että potilaiden hintatietoisuutta ja ohjaavan lääkevalintoja edullisempiin mutta hoidollisesti samanarvoisiin lääkevaihtoehtoihin. Samalla pyritään edistämään lääkeyritysten välistä hintakilpailua.
- Viitehintajärjestelmän arvioidaan tuovan vuositasolla 85 miljoonan euron säästöt. Hinnaltaan edullisemmilla lääkevalinnoilla potilaat hyötyisivät tästä säästöstä 33 miljoonaa euroa, Rajaniemi kertoo.
Samankaltainen järjestelmä on käytössä jo 18 EU-maassa. Maan terveydenhoitojärjestelmästä riippuen viitehintajärjestelmät eroavat jonkin verran toisistaan, mutta yleensä lääkekorvaus maksetaan halvimman valmisteen hinnasta. Suomessa järjestelmään on luotu tietynlainen hintajousto, mikä antaa mahdollisuuden laajempaan vaihtokelpoisten valmisteiden valikoimaan.
Fakta: Viitehinta ja sen muodostuminen
- Viitehintajärjestelmässä samaa vaikuttavaa lääkeainetta sisältävät, keskenään samanarvoiset eri kauppanimelliset valmisteet luokitellaan ryhmiin. Viitehinta on korkein hinta, jonka perusteella samaan ryhmään kuuluvan valmisteen korvauksen suuruus lasketaan.
- Viitehintojen määrittäminen perustuu lääkeyritysten ilmoittamiin hintoihin. Viitehinta on viitehintaryhmän edullisimman valmisteen hinta lisättynä 1,5 eurolla. Jos edullisimman valmisteen hinta on 40 euroa tai yli, viitehinta on halvimman valmisteen hinta lisättynä kahdella eurolla.
- Lääkevaihto koskee sellaisia lääkkeitä, joita voidaan turvallisesti vaihtaa kauppanimestä riippumatta. Viitehintajärjestelmässä lääkekorvauksen laskutapa muuttuu niissä valmisteissa, jotka ovat viitehintaa kalliimpia
- Lääkekorvauksiin käytettävien varojen riittävyyden turvaamiseksi tarvitaan keinoja, joilla käytettävissä olevat varat kohdennetaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Viitehintajärjestelmän odotetaankin lisäävän lääkäreiden ja potilaiden hintatietoisuutta, ohjaavan lääkevalintoja edullisempiin lääkevaihtoehtoihin ja edistävän lääkeyritysten välistä hintakilpailua.
www.stm.fi/viitehinta
Artikkelin on tuottanut Sosiaali-ja terveysministeriö
Lääkevaihtojärjestelmä antaa potilaalle mahdollisuuden vaihtaa lääkärin määräämän lääkkeen halvempaan, vastaavaan valmisteeseen, ja näin vaikuttaa itse muodostuviin kustannuksiin.
- Jos asiakas kieltäytyy tekemästä vaihtoa, hän maksaa itse lääkkeen hinnan ja viitehinnan välisen erotuksen. Potilas voi siis itse vaikuttaa valinnallaan lääkehoitonsa kustannuksiin, johtaja Sinikka Rajaniemi sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo.
Uudistuksen tarkoitus on tuoda hyötyjä sekä potilaille että yhteiskunnalle. Potilaalla on mahdollisuus selvitä pienemmillä lääkekuluilla, ja samalla pystytään hillitsemään lääkekorvausmenojen kasvua.
Ei isoja muutoksia terveysammattilaisten työhön
Viitehintajärjestelmä vaikuttaa lääkeyritysten, lääkkeiden hintalautakunnan, Kelan sekä apteekkien toimintaan. Järjestelmä tuo muutosta myös potilaille ja lääkäreille, vaikka järjestelmän periaatteet muistuttavat lääkevaihtoa.
- Lääkärin työhön ei tule käytännössä muutoksia lääkevaihtojärjestelmään nähden. Lääkärin ei tarvitse olla selvillä lääkevalmisteiden eri kauppanimistä ja hinnoista, vaan hän voi luottaa siihen, että apteekissa osataan tarvittaessa ehdottaa edullisempaa valmistetta reseptiin kirjatun tilalle, kertoo lääkintöneuvos Terhi Hermanson.
Kuten aikaisemminkin, lääkäreillä on oikeus kieltää lääkevalmisteen vaihto lääketieteellisestä tai hoidollisesta syystä. Siinä tapauksissa hän tekee reseptiin merkinnän asiasta, perustelee kiellon potilaalle sekä kirjaa perustelut myös potilastietoihin. Kieltoja tarvitaan harvoin ja lääkärit ovatkin kieltäneet vaihdon vain erittäin harvoissa tapauksissa.
Myös apteekissa farmaseuteilla ja proviisoreilla on velvollisuus ehdottaa potilaalle määrätyn lääkevalmisteen tilalle vastaavaa, edullisempaa tuotetta, mikäli hintaero määrättyyn valmisteeseen on yli 1,5-2 euroa. Hermansonin mukaan muutoksia jo olemassa olevaan käytäntöön tulee siinä tapauksessa, jos potilas on kieltäytymässä ehdotetusta vaihdosta. Tällöin hänelle pitää selvittää yksityiskohtaisesti ja selkeästi, mistä vaihdossa on kyse ja mitä se tarkoittaisi hänen kannaltaan.
Lääkkeiden vaihto-oikeus säilyy
Kuluttajan kannalta katsottuna lääkärin määräämien lääkevalmisteiden vaihto-oikeus säilyy ennallaan, ellei lääkäri erikseen kiellä vaihtoa. Muutos aikaisempaan on se, että jos potilas haluaa ostaa lääkärin määräämään kalliimman valmisteen, hän joutuu maksamaan valmisteen hinnan ja viitehinnan välisen erotuksen itse eikä viitehinnan ylittävä osuus kerrytä potilaan vuotuista omavastuuosuutta. Aikaisemmin lääkekorvaus on maksettu kalliimman valmisteen hinnasta potilaan kieltäessä lääkkeen vaihdon.
- Apteekeissa hallitaan lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän säännökset, ja apteekin henkilökunta osaa informoida viitehintajärjestelmään kuuluvaa valmistetta ostavaa asiakasta mahdollisista lisäkustannuksista, Sinikka Rajaniemi vakuuttaa.
Tavoitteena säästöt
Viitehintajärjestelmän käyttöönoton tavoitteena on saada säästöjä lääkekorvauskuluihin, vähentää sairausvakuutusmaksujen korotuspainetta ja hillitä valtion menojen kasvua. Järjestelmän odotetaan lisäävän sekä lääkäreiden että potilaiden hintatietoisuutta ja ohjaavan lääkevalintoja edullisempiin mutta hoidollisesti samanarvoisiin lääkevaihtoehtoihin. Samalla pyritään edistämään lääkeyritysten välistä hintakilpailua.
- Viitehintajärjestelmän arvioidaan tuovan vuositasolla 85 miljoonan euron säästöt. Hinnaltaan edullisemmilla lääkevalinnoilla potilaat hyötyisivät tästä säästöstä 33 miljoonaa euroa, Rajaniemi kertoo.
Samankaltainen järjestelmä on käytössä jo 18 EU-maassa. Maan terveydenhoitojärjestelmästä riippuen viitehintajärjestelmät eroavat jonkin verran toisistaan, mutta yleensä lääkekorvaus maksetaan halvimman valmisteen hinnasta. Suomessa järjestelmään on luotu tietynlainen hintajousto, mikä antaa mahdollisuuden laajempaan vaihtokelpoisten valmisteiden valikoimaan.
Fakta: Viitehinta ja sen muodostuminen
- Viitehintajärjestelmässä samaa vaikuttavaa lääkeainetta sisältävät, keskenään samanarvoiset eri kauppanimelliset valmisteet luokitellaan ryhmiin. Viitehinta on korkein hinta, jonka perusteella samaan ryhmään kuuluvan valmisteen korvauksen suuruus lasketaan.
- Viitehintojen määrittäminen perustuu lääkeyritysten ilmoittamiin hintoihin. Viitehinta on viitehintaryhmän edullisimman valmisteen hinta lisättynä 1,5 eurolla. Jos edullisimman valmisteen hinta on 40 euroa tai yli, viitehinta on halvimman valmisteen hinta lisättynä kahdella eurolla.
- Lääkevaihto koskee sellaisia lääkkeitä, joita voidaan turvallisesti vaihtaa kauppanimestä riippumatta. Viitehintajärjestelmässä lääkekorvauksen laskutapa muuttuu niissä valmisteissa, jotka ovat viitehintaa kalliimpia
- Lääkekorvauksiin käytettävien varojen riittävyyden turvaamiseksi tarvitaan keinoja, joilla käytettävissä olevat varat kohdennetaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Viitehintajärjestelmän odotetaankin lisäävän lääkäreiden ja potilaiden hintatietoisuutta, ohjaavan lääkevalintoja edullisempiin lääkevaihtoehtoihin ja edistävän lääkeyritysten välistä hintakilpailua.
www.stm.fi/viitehinta
Artikkelin on tuottanut Sosiaali-ja terveysministeriö
Katso myös
Uusimmat videot
