Asuminen ja rakentaminen
8.2.2012
Netti-tv: Tutkimus: Taantuma ei pelota suomalaisia asunnonostajia - erityisesti miehet luottavaisia
Arki
Takaisin
Parhaillaan käynnissä oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus kasvattaa kuntien kokoa. Samanaikaisesti uhkana on, että säästötoimien vuoksi palvelut kaikkoavat maaseudulta. Monin paikoin järjestöt ovat ryhtyneet tuottamaan asukkaiden tarvitsemia palveluita. Hallinnossa ja politiikassa on kuitenkin hyvin erilaisia käsityksiä siitä, miten järjestöjen toimintamahdollisuuksia pitäisi tukea.
Kunnat ovat vastuussa tärkeimpien peruspalvelujen järjestämisestä. Kuntapäättäjät toteavat kuitenkin usein, että valtio sysää liikaa tehtäviä kuntien vastuulle ilman, että valtio tulisi riittävästi vastaan tehtävien rahoituksessa. Monilla kunnilla ei ole rahaa tarjota kaikkea sitä apua, joita esimerkiksi ikäihmiset tarvitsisivat.
– Järjestöt ovat alkaneet tarjota kaikenlaista palveluapua, esimerkiksi siivousta, pieniä korjaustöitä, halkoapua sekä ruohonleikkuuta. Monet arkiset askareet jäisivät tekemättä ilman aktiivisia järjestöjä, sanoo Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän tutkija Ritva Pihlaja.
– Yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna järjestöjen tarjoamat palvelut ovat erittäin tärkeitä. Ilman niitä paine muun muassa kalliimpaan laitosasumiseen kasvaisi, mikä nostaisi kuntien ja koko yhteiskunnan kustannuksia.
Ministeriöt ovat eri linjoilla
Kunnat tukevat järjestöjä usein pienin toiminta-avustuksin. Avustukset riittävät kuitenkin yleensä vain yhdistyksen pienen perushallinnon pyörittämiseen. Jos yhdistys päättää ryhtyä tarjoamaan palveluja, yksi suurimmista haasteista onkin sen ratkaiseminen, miten palvelujen tuottaminen rahoitetaan.
– Järjestöjen oletetaan usein hoitavan erilaisia tehtäviä ilman korvausta tai vapaaehtoistyönä. Ei ole kuitenkaan vastuullista politiikkaa olettaa, että vapaaehtoisvoimin hoidettaisiin sellaisia palveluja, jotka vaativat päivittäistä sitoutumista ja tuntien säännöllistä työpanosta. Palvelujen rahoittamiseen tarvitaan enemmän joko yhteiskunnan verovaroja tai asiakkailta perittäviä palvelumaksuja. Monilla suomalaisilla ei kuitenkaan ole varaa maksaa palveluista, varsinkaan maaseudulla, missä kilometrit ovat suuri lisäkustannus.
Tutkija Pihlaja arvostelee, ettei hallinnossa ja politiikassa ymmärretä riittävän hyvin järjestötoiminnan laajaa merkitystä suomalaisten hyvinvoinnille ja koko kansantaloudelle. Vaikka hallitusohjelmassa puhutaan esimerkiksi julkisen vallan ja kolmannen sektorin kumppanuudesta, eri ministeriöt ovat tälläkin hetkellä täysin eri linjoilla järjestöjen toimintamahdollisuuksien edistämisessä.
– Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö painottaa järjestöjen merkitystä sosiaalipalvelujen kehittämisessä, mutta työ- ja elinkeinoministeriö on samaan aikaan heikentämässä järjestöjen työllistämismahdollisuuksia.
Järjestöjen rooli maaseudun palvelujen tuottajana ei voi vahvistua ilman, että käytettävissä on myös julkista rahoitusta.
– Päättäjät eivät saisi unohtaa, että yhdistysten toiminta lähtee aina aktiivisista ihmisistä, eikä niiden toiminta synny hallinnollisin päätöksin tai poliitikkojen asettamien vaatimusten kautta. Kunta ja valtio voivat kuitenkin monin tavoin tukea ja rohkaista järjestötoimintaa, sanoo tutkija Ritva Pihlaja Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmästä.
Hyvinvoinnin tukeminen on muutakin kuin palveluja
Kuntalain mukaan kuntien tehtävänä on edistää kuntalaisten hyvinvointia. Palveluja järjestäessään kunta voi itse tuottamiensa palvelujen ohella kääntyä myös yksityisten yritysten tai järjestöjen puoleen.
- Liian paljon keskitytään kuitenkin puhumaan vain palvelujen tuottamisesta. Järjestöjen ja yhdistysten merkitys on suuri myös laajemmin, hyvinvoinnin monipuolisena edistäjänä. Ilman järjestöjen tarjoamia kulttuuri-, harrastus- ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia Suomi olisi huomattavasti nykyistäkin hiljaisempi ja aneemisempi maa.
Kunnissa mietitään nyt PARAS-hankkeen tiimoilta, miten palvelut järjestetään. Yksi vaikeimpia on kysymys palvelujen rahoittamisesta. Kuntaliitosten myötä välimatkat kuntakeskukseen pidentyvät, eikä tästä aiheutuvia kustannuksia saa siirtää yksin palveluja tarvitsevien asiakkaiden matka- ja aikakustannuksiksi.
Lastensuojelun tai psykiatrian palvelut ovat esimerkkejä erityispalveluista, joiden järjestäminen edellyttää suurta väestöpohjaa. Monet päivittäin tarvittavat lähipalvelut, esimerkiksi lasten päivähoito, perusopetus, terveyspalvelut ja vanhusten asuminen, on kuitenkin turvattava lähellä palvelua tarvitsevaa asiakasta – asuipa hän missä päin Suomea tahansa.
– Kunnissa on etsittävä uudenlaisia paikallisia tapoja tuottaa palveluja. Pienyrittäjyys on pitkien välimatkojen Suomessa hyvä vaihtoehto, kun mietitään vaikkapa vanhusten kotona asumista tukevien palvelujen tuottamista. Kunta voi tukea paikallisten palvelumarkkinoiden kehittymistä myös palvelusetelillä. Se on mahdollisuus sekä yrittäjille että palveluja tuottaville järjestöille, myös pienessä mittakaavassa, Pihlaja sanoo.
Artikkelin on tuottanut Maa- ja metsätalousministeriön maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä.
18.11.2009
Järjestöt turvaavat hyvinvointipalveluita maaseudulla
Parhaillaan käynnissä oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus kasvattaa kuntien kokoa. Samanaikaisesti uhkana on, että säästötoimien vuoksi palvelut kaikkoavat maaseudulta. Monin paikoin järjestöt ovat ryhtyneet tuottamaan asukkaiden tarvitsemia palveluita. Hallinnossa ja politiikassa on kuitenkin hyvin erilaisia käsityksiä siitä, miten järjestöjen toimintamahdollisuuksia pitäisi tukea.
Kunnat ovat vastuussa tärkeimpien peruspalvelujen järjestämisestä. Kuntapäättäjät toteavat kuitenkin usein, että valtio sysää liikaa tehtäviä kuntien vastuulle ilman, että valtio tulisi riittävästi vastaan tehtävien rahoituksessa. Monilla kunnilla ei ole rahaa tarjota kaikkea sitä apua, joita esimerkiksi ikäihmiset tarvitsisivat.
– Järjestöt ovat alkaneet tarjota kaikenlaista palveluapua, esimerkiksi siivousta, pieniä korjaustöitä, halkoapua sekä ruohonleikkuuta. Monet arkiset askareet jäisivät tekemättä ilman aktiivisia järjestöjä, sanoo Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän tutkija Ritva Pihlaja.
– Yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna järjestöjen tarjoamat palvelut ovat erittäin tärkeitä. Ilman niitä paine muun muassa kalliimpaan laitosasumiseen kasvaisi, mikä nostaisi kuntien ja koko yhteiskunnan kustannuksia.
Ministeriöt ovat eri linjoilla
Kunnat tukevat järjestöjä usein pienin toiminta-avustuksin. Avustukset riittävät kuitenkin yleensä vain yhdistyksen pienen perushallinnon pyörittämiseen. Jos yhdistys päättää ryhtyä tarjoamaan palveluja, yksi suurimmista haasteista onkin sen ratkaiseminen, miten palvelujen tuottaminen rahoitetaan.
– Järjestöjen oletetaan usein hoitavan erilaisia tehtäviä ilman korvausta tai vapaaehtoistyönä. Ei ole kuitenkaan vastuullista politiikkaa olettaa, että vapaaehtoisvoimin hoidettaisiin sellaisia palveluja, jotka vaativat päivittäistä sitoutumista ja tuntien säännöllistä työpanosta. Palvelujen rahoittamiseen tarvitaan enemmän joko yhteiskunnan verovaroja tai asiakkailta perittäviä palvelumaksuja. Monilla suomalaisilla ei kuitenkaan ole varaa maksaa palveluista, varsinkaan maaseudulla, missä kilometrit ovat suuri lisäkustannus.
Tutkija Pihlaja arvostelee, ettei hallinnossa ja politiikassa ymmärretä riittävän hyvin järjestötoiminnan laajaa merkitystä suomalaisten hyvinvoinnille ja koko kansantaloudelle. Vaikka hallitusohjelmassa puhutaan esimerkiksi julkisen vallan ja kolmannen sektorin kumppanuudesta, eri ministeriöt ovat tälläkin hetkellä täysin eri linjoilla järjestöjen toimintamahdollisuuksien edistämisessä.
– Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö painottaa järjestöjen merkitystä sosiaalipalvelujen kehittämisessä, mutta työ- ja elinkeinoministeriö on samaan aikaan heikentämässä järjestöjen työllistämismahdollisuuksia.
Järjestöjen rooli maaseudun palvelujen tuottajana ei voi vahvistua ilman, että käytettävissä on myös julkista rahoitusta.
– Päättäjät eivät saisi unohtaa, että yhdistysten toiminta lähtee aina aktiivisista ihmisistä, eikä niiden toiminta synny hallinnollisin päätöksin tai poliitikkojen asettamien vaatimusten kautta. Kunta ja valtio voivat kuitenkin monin tavoin tukea ja rohkaista järjestötoimintaa, sanoo tutkija Ritva Pihlaja Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmästä.
Hyvinvoinnin tukeminen on muutakin kuin palveluja
Kuntalain mukaan kuntien tehtävänä on edistää kuntalaisten hyvinvointia. Palveluja järjestäessään kunta voi itse tuottamiensa palvelujen ohella kääntyä myös yksityisten yritysten tai järjestöjen puoleen.
- Liian paljon keskitytään kuitenkin puhumaan vain palvelujen tuottamisesta. Järjestöjen ja yhdistysten merkitys on suuri myös laajemmin, hyvinvoinnin monipuolisena edistäjänä. Ilman järjestöjen tarjoamia kulttuuri-, harrastus- ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia Suomi olisi huomattavasti nykyistäkin hiljaisempi ja aneemisempi maa.
Kunnissa mietitään nyt PARAS-hankkeen tiimoilta, miten palvelut järjestetään. Yksi vaikeimpia on kysymys palvelujen rahoittamisesta. Kuntaliitosten myötä välimatkat kuntakeskukseen pidentyvät, eikä tästä aiheutuvia kustannuksia saa siirtää yksin palveluja tarvitsevien asiakkaiden matka- ja aikakustannuksiksi.
Lastensuojelun tai psykiatrian palvelut ovat esimerkkejä erityispalveluista, joiden järjestäminen edellyttää suurta väestöpohjaa. Monet päivittäin tarvittavat lähipalvelut, esimerkiksi lasten päivähoito, perusopetus, terveyspalvelut ja vanhusten asuminen, on kuitenkin turvattava lähellä palvelua tarvitsevaa asiakasta – asuipa hän missä päin Suomea tahansa.
– Kunnissa on etsittävä uudenlaisia paikallisia tapoja tuottaa palveluja. Pienyrittäjyys on pitkien välimatkojen Suomessa hyvä vaihtoehto, kun mietitään vaikkapa vanhusten kotona asumista tukevien palvelujen tuottamista. Kunta voi tukea paikallisten palvelumarkkinoiden kehittymistä myös palvelusetelillä. Se on mahdollisuus sekä yrittäjille että palveluja tuottaville järjestöille, myös pienessä mittakaavassa, Pihlaja sanoo.
Artikkelin on tuottanut Maa- ja metsätalousministeriön maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä.
Katso myös
Uusimmat videot
