Artikkeli: Miten minkkien vähentäminen vaikuttaa alkuperäiseläinkantojen määrään?

Tulokaspedot ovat vakava ongelma paitsi Suomen luonnossa, myös maailmanlaajuisesti. Suomen Akatemian Itämeri-tutkimusohjelmassa todettiin Amerikasta tuotujen minkkien muodostavan merkittävän uhan saariston alkuperäiseläimistölle. Miten minkkien vähentäminen vaikuttaa eläinkantojen määrään, ja voidaanko tutkimuksen tuloksia soveltaa maailmanlaajuisesti?

Suomen luonnossa vierailla eläimillä, muualta tulleilla tulokaslajeilla, on merkittävä vaikutus Itämeren ekosysteemiin. Luonnon monimuotoisuutta on muuttanut etenkin alun perin Pohjois-Amerikasta Suomeen tuotu minkki.

Itämeren luontoa ja siinä tapahtuneita muutoksia tutkittiin pari vuotta sitten päättyneessä, pääosin Suomen Akatemian rahoittamassa Itämeri-tutkimusohjelmassa. Tulokaspetojen vaikutusta selvittäneen projektin rahoitti Maj ja Tor Nesslingin Säätiö. Hankeen johtajan mukaan tutkimustuloksissa yllätti se, miten suuri merkitys minkeillä on luonnon monimuotoisuuteen.

- Minkkejä on alun perin tuotu Eurooppaan turkiseläimiksi, ja niitä on tavattu vapaana Suomen luonnossa ensimmäisen kerran 1940-luvulla. Sen jälkeen kanta on vahvistunut voimakkaasti, ja levinnyt ympäri maata Itämeren ulkosaaristosta Lapin tuntureille asti, Turun yliopiston biologian laitoksen professori Erkki Korpimäki kertoo.
- Minkit ovat etenkin Itämeren ulkosaaristossa erittäin vakava ongelma, sillä niiden vaikutukset luonnossa ulottuvat aina lintuihin, sammakoihin ja myyriin asti, ja sitä kautta myös kasvillisuuteen.

Tulokaspedot maailmanlaajuinen ongelma

Tulokaspedot eivät ole riesa vain Suomen luonnossa, vaan ne ovat myös maailmanlaajuinen ongelma. Esimerkiksi Australiassa ja Uudessa-Seelannissa muualta tuodut pedot ovat tehneet huomattavia tuhoja luonnossa. Maailmanlaajuisen katsauksen mukaan tulokaspetojen vaikutus saaliskantoihin on kaksinkertainen alkuperäisiin petoihin verrattuna.

- Tulokaspetojen totaalinen hävittäminen on vaikeaa, mutta etenkin Itämerellä olisi kuitenkin hyvä saada minkkikantaa pienemmäksi. Alkuperäisen huippupedon, merikotkan, paluu Itämerelle on jo vähentänyt minkin haittavaikutuksia, mikä on nyt erittäin intensiivisen tutkimuksen kohteena, Korpimäki sanoo.

Tulokaspetojen poistamisen vaikutuksia alkuperäiseläimistöön on testattu sekä Itämeren että Merenkurkun saaristossa, joissa riistanhoitajat ovat pystyneet pitämään laajoja alueita minkittöminä. Minkkien vähentäminen on elvyttänyt alueilla elävien lintujen, sammakoiden ja myyrien kantoja melko nopeasti.

- 22 ulkosaaristossa pesivästä lintulajista 14:lla kanta lisääntyi, kun saaristomeren kansallispuistossa tehtiin pitkäaikainen minkkienpoistokoe. Myös sammakoiden määrä kasvoi, Korpimäki kertoo.
- Minkkien vähentäminen lisäsi myös ulkosaariston tärkeimpien kasvinsyöjien, myyrien, kantaa, mikä kasvatti samalla laidunnuspainetta. Tämä vaikuttaa kasvillisuuden biodiversiteettiin, ja nimenomaan lisää kasvillisuuden lajirikkautta.

Muitakin uhkia näköpiirissä

Suomen Akatemian Itämeri-tutkimusohjelmassa tarkastellut tulokaslajit ovat saariston luonnossa vakava, mutta eivät kuitenkaan näkyvin ongelma. Saaristossa lomailevien kannalta merkittävin muutos on Itämeren rehevöityminen, joka näkyy muun muassa meressä kelluvina sinilevälauttoina.
- Sinilevä ja muut rehevöitymisen mukanaan tuomat ongelmat ovat suurin ympäristöongelma tällä hetkellä. Sinilevästä puhutaan joka kesä, ja se nousee aina myös uutisiin, professori Erkki Korpimäki toteaa.

Rehevöityminen ei kuitenkaan ole ainoa uhkatekijä Itämeren ympäristölle. Korpimäki nostaa ilmastonmuutoksen lisäksi suurimmaksi uhaksi öljykatastrofit.
- Emme tiedä kovinkaan paljon siitä, miten tuleva öljyputkihanke vaikuttaa Itämeren ekosysteemiin, hän muistuttaa.


Artikkelin on tuottanut Suomen Akatemia