Artikkeli: Luomuruokaa vai nälänhädän leikkaamista? - Luonnontieteilijät joutuvat vaikeiden eettisten kysymysten eteen

Luonnontieteiden ja teknologian kehittyminen on tuonut ihmiskunnalle elintason kohoamista, eliniän pidentymistä ja aineellista hyvinvointia. Samalla on syntynyt myös monenlaisia ongelmia kuten ympäristön pilaantumista, alueellista eriarvoisuuden lisääntymistä ja jopa ekokatastrofin uhkia. Luonnontieteen ja teknologian kysymysten lisäksi näihin liittyy myös eettisiä kysymyksiä, joihin ei ole olemassa absoluuttista oikeaa vastausta. Millaisiin eettisiin kysymyksiin luonnontieteilijät törmäävät työssään?

- Monia asioita voidaan ja niitä tuleekin tarkastella useasta eri näkökulmasta: jokin asia saattaa tuntua eettisesti oikealta yhdestä näkökulmasta, mutta toisesta näkökulmasta katsottuna se onkin arveluttava tai tuomittava. Esimerkiksi atomien ja atomiydinten tunteminen auttaa energiantuotannossa, lääketieteessä ja syöpähoidoissa, mutta sama tietotaito tuottaa myös atomipommiosaamista ja ydinjätettä, toteaa Kuopion yliopiston laatupäällikkö Sirpa Suntioinen, joka valittiin hiljattain vuoden luonnontieteilijäksi.

Luonnontieteet painivat tällä hetkellä muun muassa ilmastoon ja ympäristöön liittyvien eettisten kysymysten parissa. Mutta isoja ongelmia liittyy myös esimerkiksi geenimanipulaatioon, joka on herättänyt paljon keskustelua julkisuudessa.
- Teollistuneiden maiden ihmiset haluavat ruokansa olevan mahdollisimman luonnonmukaista ja terveellistä, eikä vielä voida olla varmoja siitä, kuinka esimerkiksi ravintokasvien geenimanipulointi vaikuttaa ruokaamme. Toisaalta geenimanipuloinnin avulla voidaan tuottaa runsaampisatoisia kasvilajikkeita ja terveempiä kasveja, ja sitä kautta ratkaista maailman ruokaongelmaa. Kumman tahto tässä painaa enemmän, nälkäisten kehitysmaaihmisten vai lihavien länsimaisten? Suntioinen pohtii.
- Luonnontieteiden pitäisi pystyä antamaan apuja tällaisten asioiden selvittämiseen ja ratkaisemiseen.

Opastusta etiikkaan jo peruskoulussa

Yliopistoissa on tarjolla etiikan opetusta lähinnä filosofian oppiaineessa. Suntioinen näkee ongelmana sen, että vain harva luonnontieteen opiskelija valitsee etiikkaa koulutusohjelmaansa.
- Mielestäni opiskelijat eivät saa tarpeeksi opastusta eettisen puolen kysymyksiin. Ymmärrän kyllä sen, että niistä opettaminen voi olla vaikeaa eksaktiin tieteeseen tottuneille luonnontieteiden opettajille. Eettisiin kysymyksiin kun ei ole olemassa vain yhtä oikeaa vastausta kuten luonnontieteissä.

Suntioinen peräänkuuluttaa eettisistä kysymyksistä keskustelemisen aloittamista jo peruskoulussa ja kotona, sillä pienet lapset ovat luonnostaan ihmettelijöitä, ajattelijoita ja filosofeja.
- Lapset pohtivat paljon erilaisia asioita, vaikka eivät nimitäkään niitä eettisiksi asioiksi. Yliopistoa alemmilla kouluasteilla opettajien pitäisi antaa aikaa eettisille kysymyksille, keskustelulle ja erilaisten ratkaisujen pohtimiselle myös luonnontieteen oppiaineiden yhteydessä. Teoriaa ehditään opettaa yliopistossakin.

Kenen ehdoilla tutkimusta tehdään?

Moni luonnontieteilijä törmää työssään tilanteisiin, joissa oma etiikka sotii yleisiä eettisiä linjauksia vastaan. Etenkin tutkimustyössä esiin saattaa nousta kysymys siitä, kenen ehdoilla tutkimusta tehdään.
- Tämä on tietysti jokaisen kohdalla erikseen ratkaistava asia. Teemmekö tutkimusta vaikkapa rahoitusta tarjoavan lääketeollisuuden tai tupakkateollisuuden ehdoilla, vai käytämmekö globaaleja kysymyksiä yhtenä kriteerinä tieteen omien kriteereiden ohessa, kun valitsemme tutkimuskohteita. Meillä on vain rajalliset tutkimusmäärärahat, ja niiden käyttö pitäisi suunnata eettisesti oikein ihmiskunnan parhaaksi, Kuopion yliopiston Sirpa Suntioinen sanoo.

Työprojektista kieltäytyminen eettisistä syistä on Suntioisen mukaan ongelmallinen asia, sillä kuten vanha sanontakin kuuluu, ”kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”. Hän toivoo kuitenkin, että jokainen pystyy omalla kohdallaan myös neuvottelemaan vaikeista asioista.
- Itse olen kerran joutunut kieltäytymään tutkimusprojektista, kun näin, että tietojamme ja tuloksiamme olisi todennäköisesti pyritty käyttämään jonkinlaisen huuhaa-tiedon vahvistamiseksi.

Faktaa:
- Perusluonnontieteisiin kuuluvat kemia, fysiikka, eläintiede, kasvitiede ja maantiede.
- Soveltavammalla puolella mukaan luetaan myös ympäristötiede, tähtitiede, farmasia, elintarviketiede, ravitsemustiede, geologia sekä lääketiede.
- Luonnontieteitä tarvitaan monella alalla.
- Luonnontieteitä opiskelleet voivat valmistuttuaan työskennellä esimerkiksi alansa opettajana, tai teollisuuden ja kaupan aloilla.



Artikkelin on tuottanut Luonnontieteiden akateemisten liitto LAL ry