Kiltit tytöt eivät keksi?

Naiset ovat yhä korkeammin koulutettuja ja heidän suhteellinen osuutensa esimerkiksi tekniikan alan osaajista on jatkuvasti kasvanut. Naiskeksijöiden määrä ei kuitenkaan ole nousussa, vaan vuodesta toiseen naisten tekemien keksintöjen osuus esimerkiksi Keksintösäätiölle jätetyistä hakemuksista on ollut 6-7 % luokkaa. Estetäänkö tyttöjä keksimästä vai onko kyse jostain muusta? 

Naisten osuus patenttien hakijoista on ollut kaikissa länsimaissa jo vuosia kymmenen prosentin luokkaa. Naisten pientä osuutta on totuttu selittämään teknisten alojen miehisyydellä ja lasikatoilla. Nyt tämä ei enää kelpaa selitykseksi.

– Viimeisen kymmenen vuoden aikana naisten osuus teknillistieteellisen korkeakoulututkinnon suorittaneista on noussut 20 prosentista 25 prosenttiin, kertoo Teknillisen korkeakoulun innovaatioasiamies Kristiina Heiniemi-Pulkkinen. – Myös tekniikan alan jatko-opiskelijoista yhä useampi on nainen. Korkeakouluissa tehtävät keksinnöt syntyvät tyypillisesti jatkotutkintovaiheessa tai tutkijana työskenneltäessä. Vaikka naiset jatkavat tekniikan saralla perustutkinnon jälkeen, heidän määränsä innovaatioasiamiehen pakeilla ei ole kasvanut.

Käytännössä kaikki Teknillisessä korkeakoulussa syntyvät keksinnöt kulkevat innovaatioasiamiesten pöydän kautta. Vuosittain keksintöehdotuksia TKK:ssa tehdään noin 150, joista noin 13 prosenttia on naisten tekemiä.

– Emme ole erikseen tilastoineet ehdotusten tekijöiden sukupuolta, mutta arvelen, että naisten osuus on pikemmin alle kuin yli 20 prosenttia, laskeskelee Heiniemi-Pulkkinen. – Ehdotuksen eteneminen patentiksi ja kaupalliseksi tuotteeksi asti ei ole riippuvainen keksijän sukupuolesta, mutta tuntuisi, että miehet ovat hieman innokkaampia etsimään keksinnölle suojausta.

Lasikattoja pään sisällä

Uudenmaan TE-keskuksen keksintöasiamies Inari Lounema on ollut aktiivisesti mukana naisten keksimisen edistämisessä jo parikymmentä vuotta. Tänä aikana päivänvalon on nähnyt kaksikin naisten keksintöjen vauhdittamiseksi syntynyttä yhdistystä, monia seminaareja, näyttelyitä ja julkaisuja. Naisten osuutta keksintöjen historiassa on tuotu esiin, jotta nykytytöillä olisi kannustavia esimerkkejä innovatiivisista naisista. Niinpä miltei jokainen on kuullut Maiju Gebhardista ja astiankuivauskaapista tai Marie Curien osuudesta röntgenin keksimisessä.

– Työssäni TE-keskuksessa kohtaan todella älykkäitä ja koulutettuja naisia, jotka osoittavat rohkeutta perustaessaan yrityksiä uusille aloille. Jostain syystä kuitenkin oman teknisen idean kaupallistaminen ei ole naisten juttu. En usko, että ulkomaailma asettaa naisille esteitä. Pikemminkin kyse voisi olla asenteesta omaan tekemiseen, pohtii Lounema.

– Kyseessä voi olla joku perustavanlaatuinen sukupuolten välinen ero. Naiset kysyvät "miksi", kun on kyse ihmissuhteista, miehet kyselevät "miksi", kun on kyse tekniikasta. Keksiminen on mahdollista vain, jos kiinnostuu ja paneutuu asiaan. Mutta se ei vielä riitä, Pitää myös oikoa ja kohdata oikoteiden umpikujat, ennen kuin tepsivä ratkaisu löytyy. Ehkä naisilla on myös tapana tehdä asiat käyttöohjeen mukaisesti: "näin se on ennenkin tehty", sanoo Lounema.

Suomen kilpailukyky kiinni naisten kekseliäisyydestä

– Ylioppilastutkinnon suorittaa nykyisin noin puolet ikäluokasta ja heistä noin 60 prosenttia on tyttöjä. Perinteisesti teknillisille aloille hakeutuvat ovat koulussa lukeneet pitkän matematiikan. Tytöistä 35 prosenttia tekee sen. Naisylioppilaiden osuuden kasvaessa lisääntyy myös lyhyen matematiikan lukijoiden määrä. Pahimmillaan se merkitsee teknisten innovaatioiden tekijöiden potentiaalin pienenemistä, pohtii Heiniemi-Pulkkinen.

Naisten ja miesten kekseliäisyydellä saattaa olla vaikutusta suomalaisen talouden rakenteisiin tulevina vuosina. Olemme tottuneet pitämään maatamme erikoistujana, joka pikemminkin tuottaa uusia innovaatioita kuin keskittyy lisensoimaan ja tuottamaan massamitassa. Muotoilu ja brändäys ovat kopioitavissa helpommin kuin suojattu tekninen ratkaisu, joten kilpailuetua kannattaa edelleen etsiä suomalaisesta insinööritaidosta.

Ikäluokkien pienentyessä on haluttu turvata menestyksen pohja lisäämällä naisten yrittäjyyttä. Aihetta on sivuttu jopa hallitusohjelmissa. Suurten ikäluokkien ikääntyessä syntyy potentiaalinen markkina uusille palveluille ja tuotteille, jotka voivat yhtä lailla lähteä tekniikasta kuin terveydenhoidosta tai muusta palvelusta. Tällaisille olisi kysyntää myös kansainvälisillä markkinoilla.

Tänä vuonna valtakunnallisen Innosuomi-kilpailun teemana on "Innovaatiot ja ikä". Kilpailuun jätetyt ehdotukset on juuri käyty maakunnittaisissa tuomaristoissa läpi. Oletus oli, että hoivaa ja huolenpitoa sivuava tematiikka toisi esiin tavallista enemmän naisten keksintöjä ja liiketoimintakonsepteja.

– Odotin tavallista enemmän esimerkiksi terveydenhuollon palveluihin liittyviä ehdotuksia. No kyllä siellä oli muutama, mutta ei nyt niin paljon kuin voisi odottaa, kertoi Inari Lounema Uudenmaan Innosuomi-raadin työskentelyn jälkeen. – Kyllä hieman huolestuttaa. Mutta onneksi hyvään suuntaan ollaan sentään menossa: TE-keskusten naisasiakkaat ovat viime vuonna tulleet osaavimmiksi liiketoimintasuunnitelmien laatijoiksi. Nyt jo uskalletaan tuoda oma osaaminen esiin ja sille uskalletaan antaa arvoa myös euroissa. Kenties myös omaperäiset, rahanarvoiset tekniset ideat huomataan kohta suojata.

Faktaa: Keksintösäätiöön on tullut vuosina 1971−2007 yhteensä yli 20 000 hakemusta. Näistä lähes 900 keksinnön tekijäksi on merkitty nainen. Keksintösäätiön hakemustilastot kertovat teknisistä keksinnöistä, jotka ovat patentoitavissa. Niihin ei sisälly sosiaalisia innovaatioita tai palveluinnovaatioita, joiden kohdalla naisten osuus on hyvinkin huomattava.

Huomattavia suomalaisia naisten keksintöjä:
• Ensimmäinen suomalaiselle naiselle myönnetty patentti oli Maria Procopén urkujen virittämiseen tarkoitettu laite 1873.
• Kenties tunnetuin suomalainen naiskeksijä on Maiju Gebhard, jonka kehittämä astiankuivauskaappi syntyi Työtehoseurassa 1940-luvulla.
• Aino Heikkinen sai vuonna 2007 ensimmäisen Eurooppalainen naiskeksijä -palkinnon työstään betonin ominaisuuksien ja valmistuksen kehittämiseksi.

Artikkelin on tuottanut Keksintösäätiö